Olemme kierrelleet saarta yhden päivän vuokra-autolla, muutoin jalkapatikassa ja välillä käyttäen pieniä pakettiautobusseja, sellaisia, jotka Suomessa voisi rekisteröidä max 8 hengelle, mutta täällä niihin mahtuu helposti 18 henkeä. Saarella ei ole mitään erityisiä nähtävyyksiä. Eniten olemme pitäneet vanhemmista pienistä puisista omakotitaloista, silloin kun ne ovat hyvin hoidettuja ja kauniisti maalattuja. Nykyisin rakentamismateriaalina näyttää olevan betoni muotia.  En tiedä, mikä on saarella elintaso. Se ei varmaan tulotasolla mitattuna ole häävi. Mutta ihmiset asuvat aika mukavasti ja ovat hyvinvoivan oloisia.

Meillä on ollut hyvät nettiyhteydet. Jos marinan fifi ei toimi, niin sitten lähistöllä on pari muuta suojaamatonta verkkoa. Yleensä joku näistä kolmesta on toimintakuntoinen. Olen hämmästyneenä seurannut kotimaassa käytyä osinkoverokeskustelua. Ensin EK on Jyri Häkämiehen avustuksella lobannut Kokoomuksen sellaisen ratkaisun taakse, joka suosii suurimpia kapitalisteja. Ja sitten muut hallituspuolueet menevät mukaan sopimukseen tietämättä edes, mitä tarkasti ottaen on päätetty. Ja sitten poliittisten paineiden takia joudutaan ottamaan taka-askeleita. Ja Häkämies, Eero Lehti, Antti Herlin ynnä muut tietysti itkevät, että nyt mentiin vesittämään hyvät päätökset.

Tämä antaa aika huonon kuvan suomalaisten poliitikkojen osaamisesta ja tavasta hoitaa asioita. Ja lopputuloksena on taas entistä kummallisempi verojärjestelmä, johon vuosien saatossa aina liitetään joitain uusia elementtejä. Ei vaatisi kovin suurta talouspoliittista osaamista laatia yksinkertainen ja selkeä verotusjärjestelmä. Se olisi paljon järkevämpi liike kuin yrittää rakentaa vanhasta ja huonosta toimivaa pienillä ratkaisuilla milloin mihinkin suuntaan.

Yksi asia, joka minua hämmästyttää aina, on se, miksi listattuja ja listaamattomia yrityksiä kohdellaan eri tavalla. Se perustuu jonkinlaiselle kummalliselle ajatukselle, että listaamattomat yritykset ovat taloudellemme hyödyllisempiä. Henkilökohtaisesti tämä tietysti minulle on pienyrittäjänä sopinut. Talouselämämme tarvitsee kuitenkin kaikenlaisia yrityksiä: pieniä ja suuria, pörssinoteerattuja ja listaamattomia. Pörssin ajatus on erinomainen. Sillä tavalla saadaan kerättyä pääomaa riskialttiisiin hankkeisiin. Ja kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta tai kykyä ryhtyä yrittäjiksi. Eikö ole kuitenkin hyvä, että nämäkin ihmiset voivat osallistua yrityselämään sijoittamalla pörssiin? Siten he voivat myös hajauttaa riskiään sijoittamalla moniin eri osakkeisiin. Ei ole mitään järkeä siinä, että heidän saamiaan osinkoja pitäisi verottaa ankarammin. Kansantaloutemme kannalta olisi hyvä, että ihmiset laajalti keräisivät varallisuutta säästämällä ja sijoittamalla osakkeisiin ja muihin kohteisiin, kuten esimerkiksi yrityslainoihin, asuntoihin, kiinteistöihin jne.

Antti Herlinillä oli hyvä pointti siinä, kun hän sanoi, että järjestelmän pitäisi mahdollistaa varallisuuden uudelleen sijoittaminen ilman, että operaatio menettää mielekkyyden kohtuuttomien veroseuraamusten takia. Tätäkin asiaa joskus olen blogissani käsitellyt. Olisi varsin helppo laatia sellainen verojärjestelmä, jossa sijoitussalkun uudelleen allokointi ei aiheuta veroseuraamuksia, vaan veroja aletaan maksaa vasta siinä vaiheessa, kun sijoitusvarallisuutta realisoidaan käyttövaroiksi. Talouden pitäisi voida toimia joustavasti. Yksi Suomen talouden suurista ongelmista ovat erilaiset jäykkyydet, jotka johtuvat lainsäädännöstä, ammattiyhdistysliikkeestä ja suurelta osin vain siitä, että me olemme ukkoutuva ja kaavoihin kangistunut kansakunta.