Palasimme talvilomalta takaisin kotiin veneellemme. Talvi Suomessa oli leudompi kuin viime vuonna. Otimme joulun ja uuden vuoden vastaan maaseutuasunnossamme Ähtärin Myllymäellä, jossa lunta oli vain hivenen peittämässä maata. Viisi lastamme, äitini ja Jeren tyttöystävä kokoontuivat siellä jouluaterialle kanssamme.

Paluumatkalla pysähdyimme Aucklandiin pariksi päiväksi ja totesimme jälleen, että Wellington on kuitenkin paljon viihtyisämpi paikka. Veneellä aloin selvitellä, miksi moottorin startissa on parin sekunnin ylimääräinen viive. Vika viittasi polttoainepuoleen, jonka olimme ennen lähtöämme puhdistaneet läpikotaisin samalla, kun asensimme uuden ja paremman primäärifiltterin. Ainoastaan filttereiden välissä olevaa sihtiä emme olleet käyneet läpi ja tarkistin vielä senkin.

Vika ei korjaantunut, mutta toisella starttikerralla savu alkoi nousta yhdestä hehkutustulpista. Tämän jälkeen kadotimme virran moottorista. Pyysin paikalle ammattimekaanikon. Hän totesi, että koneen kyljessä oleva ”control box” on ilmeisesti rikki. Siellä on sisällä piirilevy, jota sen enempää tee se itse mies tai ammattimekaanikko ei lähde korjaamaan, vaan osa on vaihdettava. Luultavasti syy myös hitaaseen starttiin olisi löytynyt sieltä eikä polttoainepuolelta. Näyttäisi siltä, että tässä control boxissa on ollut joku heikkous, koska uudempaan malliin on lisätty sulake.

Korjauskustannus olisi ollut vajaa tuhat euroa. Mutta tiesimme, että kaasuvivun juuressa on paha öljyvuota, jonka korjaamisesta olen kolmelta eri ammattilaiselta saanut mielipiteen. Eli ennemmin tai myöhemmin meitä odottaisi parin tuhannen euron lisäkorjaus. Myös tähän kohtaan on uudemmassa mallissa ilmaantunut muutos, joten emme liene ainoita, joilla on ollut tällainen ongelma.

Paikallisella Volvodiilerillä oli hyllyssä vastaavanlainen uusi kone. Teimme nopean päätöksen. Koska tiedossa oli jo kolmella tonnilla korjauksia ja kuka tietää, kuinka paljon lisää hetken päästä, päätimme keskiviikkoiltapäivällä tilata seitsemällä tonnilla uuden koneen. Perjantai-iltapäivällä meillä oli uusi kone asennettuna. Uudessa Seelannissa homma pelaa, jossain muualla tähän operaatioon olisi mennyt kahden päivän sijasta pari kuukautta tai useampikin.

Päätös oli vaikea, koska vanhalla koneella oli vasta 1500 tuntia takana eikä sen pitäisi olla lähelläkään elinkaarensa loppua. Meillä on kuitenkin ollut niin paljon ongelmia tämän koneen kanssa ja ne eivät ole mitenkään olleet riippuvaisia siitä, mitä me olisimme tehneet tai jättäneet tekemättä. Joten tässä kohden tuntui perustellulta myöntää itsellemme, että homma ei nyt vain toimia. Ja seuraavan kerran, kun ongelmia ilmenisi, me luultavasti emme olisi tällaisessa paikassa, jossa huolto pelaa.

Nyt sitten jäämme odottelemaan, onko myös uusi koneemme valmistettu maanantaina vai jonain muuna viikonpäivänä. Volvon manuaalin alussa sanotaan: ”After 100 years as an engine manufacturer the Volvo Penta name has become a symbol of reliability, technical innovation, top of the range performance and long service life”. Voisiko sen osuvammin enää sanoa? Emme ajatelleen kuitenkaan merkin vaihtoa, koska sitten olisi mennyt myös perävetolaite uusiksi ja mahdollisesti koneen petiin ja perävetolaitteelle tehtyyn reikään olisi pitänyt tehdä muutoksia ja kustannukset olisivat saattaneet tuplaantua. Vene olisi myös pitänyt nostaa telakalle.

Juuri kun olimme saaneet koneen asennettua ja vähän järjesteltyä sekasotkua, tyttäremme Katja poikaystävänsä Juhan kanssa saapui vierailulle. Katja pitää nyt viime vuoden kesälomaansa. Heidänkin lentonsa oli sujunut aikataulussa (kuten meidänkin, mikä on aina mainitsemisen arvoinen uutinen). Laskeutuminen oli ollut tuulen takia vähän kuoppaista. Illalla ja yöllä tuuli puhalteli marinassa parikymmentä metriä sekunnissa ja ulkona Cookin salmessa oli kuulemma kolmisenkymmentä m/s myrskylukemat.

Tänään lauantainakin tuuli on vielä navakkaa ja edelleen puuskissa yli neljääkymmentä solmua. Maanantaiksi pitäisi tyyntyä ja silloin lähdemme tekemään testiajon uudella moottorilla, ennen kuin lähdemme jatkamaan purjehdusta Etelä saarelle yhdessä Katjan ja Juhan kanssa. Ennen sitä heillä on hyvää aikaa palautua uuteen vuorokausirytmiin ja tutustua Wellingtoniin.