22:44.79S 41:52.98W

Valentina
Sat 21 Aug 2010 12:34

Rantauduimme eilisaamuna Rio de Janeiron osavaltioon Búziosan lomakaupunkiin.

Toissapäivän ajoimme moottorilla kevyessä sivumyötäisessä, kun tuulet jäivät vähän ennustettua heikommiksi. Tylsä päivä harmaassa pilvisäässä. Yöksi taivas kuitenkin kirkastui ja kuu tuli esiin ja myös tuulet heräsivät ja pääsimme spiiratuilla jennillä ja kutterilla myötätuulessa ja myötävirrassa 5-6 solmua. Aamuyöstä tuuli sitten friskasi ja jouduimme reivaamaan, kun sivumyötäinen tuuli alkoi olla 12-15 ja puuskissa 16-18 m/s. Sääennusteiden mukainen maksimi piti olla alle 10 m/s. Eipä se myötäisessä haittaa, mutta aina sitä pelkää, jos joku paikka hajoaa. Ja olisihan tuon arvannut ennakolta, jos olisi älynnyt katsoa ilmapuntaria sen sijaan, että yritti tietokoneruudulta selvittää säätiloja. Vasta jälkeenpäin huomasimme merkittävän tiputuksen ilmanpaineessa.

Saattaa myös olla, että pian rantaviivan takana muutamasta sadasta metristä yli 1000 metriin nouseva vuorten jono aiheuttaa paikallisesti poikkeavia tuulia muutaman mailin päässä rannasta. Maiseman yleisilme muistuttaa vähän Gallegon rannikkoa Luoteis-Espanjassa. Mutta myös ankkurilahdessa näytti olevan tuulelta suojaa pitämässä useita pieniä kalastaja-aluksia valmiina lähtöön heti, kun olosuhteet paranevat. Vaikka eihän tämä mikään myrsky ollut, mutta kuitenkin mukavuustekijä.

Ensimmäistä kertaa yö oli kylmä. Meriveden lämpötilakin oli tippunut 17,5 asteeseen. Yöllä sai pitää tuuliasun alla kerrastoa ja villapuseroa, jotta pysyi lämpimänä. Mutta perillä satamassa meitä odotti aurinkoinen ja lämmin kesäsää.

Búziosa on alkujaan kalastajakylä, josta on kehittynyt kaunis lomanviettokaupunki. Täällä vietti Brigitte Bardot usein lomiaan 60-luvulla, mikä teki paikan tunnetuksi maailmalla ja suuresti edesauttoi sen kehittymisessä lomailukaupungiksi ja hänen nimeään käytetään edelleen myynninedistämisessä. Paikka on varsin idyllinen. Poissa ovat rumat isot rantahotellit, mutta runsaasti on tarjolla kauniita hiekkarantoja, ravintoloita ja majoitusta tarjoavia pousadoja ja pikku hotelleja. Täällä on varmaan sesonkiaikaan vilkasta, eikä paikka nyt keskitalvellakaan tunnu lainkaan autiolta.

Jäimme Iate Clube Armacáo Buzios nimisen pursiseuran poijuun (laituripaikkoja täällä ei ole). Tämä pursiseura on varsin kuuluisa menestyneistä kevytvenepurjehtijoista ja monet Brasilian olympiamitalisteista ovat sen jäseniä. Täällä myös Brasilian olympiajoukkue harjoittelee usein.

Illalla kävimme syömässä pienessä ravintolassa rantakadun varrella mitä mainioimman kala-aterian. Hinta alkudrinkkeineen ja oluineen oli runsas 20 euroa. Viinin jätimme ottamatta, koska se olisi maksanut lähes saman verran kuin koko ateria. Viini onkin täällä Suomen hintatasoa niin ravintoloissa kuin kaupoissa, jopa enemmän. Brasilialaiset viinit ovat halvempia, mutta niitä on vähän tarjolla ja laatu kokemuksemme mukaan on hyvin vaihtelevaa. Runsaasta tuontiviinien tarjonnasta päätellen paikallisetkaan eivät oikein usko omiin viineihinsä (vaikka meistä jotkut niistä ovat olleet ihan ok). Korkean tuontiviinien hintatason selittää korkea tulli.

Illalla pursiseuran ravintolassa noin 50 metrin päässä veneestämme oli yksityistilaisuus. Kyseessä oli häät. Nuoripari vihittiin aivan klubin takana olevassa pikku kirkossa ja pursiseuralla oli komea häätilaisuus. Musiikkia kesti myöhään yöhön, mutta sen verran vähän oli edellisenä yönä tullut nukuttua, että ei se meidän untamme juuri haitannut.