20:38.57S 40:27.97W

Valentina
Wed 18 Aug 2010 20:16

Siirryimme tänään 30 mailia etelään Guaraparin kaupungin edustalla olevaan ankkurilahteen. Kiva olla taas ankkurissa kuuden laiturissa vietetyn päivän jälkeen. Siirtymisen päätarkoitus oli kuitenkin tehdä seuraavan legin alkamisajankohta miellyttävämmäksi. Edellisessä paikassa olisimme joutuneet ajoittamaan lähdön puolille öin. Nyt voimme tehdä sen aamulla jo päivän valjettua. 

Ihmisten suhtautuminen matkaamme on vaihdellut melko tavalla. Myös niiden, jotka harrastavat purjehdusta.  Joistakin se on hullunrohkea ja vaarallinen hanke. Toisista taas aivan piece of cake juttu. Haasteellisuudessa samaa tasoa, kuin jos lähtisi juhannusiltana vähän veneilemään, mikä tosin taitaa tilastollisesti olla paljon vaarallisempaa.

Meillä alkoholin nauttiminen kulussa on ehdottomasti pois suljettu vaihtoehto. Asiaa voi sitten yrittää tasapainottaa, kun on maissa. Kyllä tähän hankkeeseen omat riskinsä sisältyvät. Asiaa voisi verrata vaikka vuoristokiipeilyyn. Varusteilla ja hyvällä suunnittelulla on suuri merkitys, mutta kaikkia riskejä ei voida poistaa. Myös se, minkälainen vuori on valloitettavana, on merkittävä tekijä. Valtameriveneilyssäkin se, minkälaisella veneellä ja miehistöllä ja millä merialueella ja mihinkä vuoden aikaan on liikkeellä, on aivan olennainen merkitys.

Suurimpana riskinä isojen vesien ylityksillä näen sen, että siellä ei ole apua käden ulottuvilla. Jos veneelle tai miehistölle sattuu haveri, niin se ei ole hoidettavissa siirtämällä vene korjattavaksi lähimmälle telkalle tai menemällä terveyskeskukseen tai ensiapuklinikalle paikattavaksi. Tämä pätee tietysti myös syrjäisillä rannikkoalueilla. Todennäköisyys merihaverille on joka tapauksessa suurempi rannikkopurjehduksessa ja tässä on suuria eroja riippuen purjehdusalueesta.

Onnettomuuksia väitetään tapahtuvan kuitenkin eniten satamissa tai ankkurilahdissa. Laiturimanööverit ovat joskus haasteellisia, ankkuri saattaa pettää, ja jos itse ei töpeksi, niin sitten joku muu saattaa tulla kyljestä sisään tai kaivaa vahingossa sinun ankkurisi ylös, jos ankkuriköydet menevät ristiin. Myös huono keli voi osoittautua satamassa vaarallisemmaksi kuin merellä. Vanha merenkulkijoiden viisaus onkin lähteä merelle (jos ei pelottava ”lee shore” tilanne uhkaa, jolloin myrsky painaa veneen rantaan) tai ainakin pysytellä siellä myrskyn ajan eikä yrittää satamaan.

Eräässä lukemassani tarinassa, joka tapahtui Brasilian rannikolla, vene joutui melko paikalliseen mutta lähes hirmumyrskyn voimalla puhaltaneeseen myräkkään. Miehistö kirosi katkerasti typeryyttään, että oli lähtenyt merelle. Kun he parin päivän moukaroinnin jälkeen sitten nilkuttivat satamaan melko pienin vaurioin, kukaan ei alkuun uskonut heitä, ennen kuin lukivat seuraavan päivän lehdestä tuhoista osalla rannikkoa, kuten myös tämän veneen lähtösatamassa. Kun miehistö sitten kävi maitse katsomassa tätä satamaa, he löysivät sen kuin pommituksen jäljiltä ja kiittivät onneaan, että olivat lähteneet merelle.

Brasilian rannikon huono puoli on siinä, että jokisuistojen muodostamia melko harvassa olevia lahtia lukuun ottamatta rantaviiva on avoin suurin piirtein koillisesta lounaaseen. Etenkin idän ja kaakon väliltä tulevat tuulet nostattavat ikävän aallokon. Tässä on ehkä kyseessä samantapainen ilmiö kuin Biskajan lahdella. Mannerlaatan reunalla syvyys nousee hyvin nopeasti kolmesta kilometristä ylös ja tämä aiheuttaa ikävät aallot.

Pohjoisosassa on harvemmin., tai käytännössä ei koskaan, mitään myrskyjä. Mutta mitä etelämmäksi tullaan, sen suurempi todennäköisyys on joutua huonoon keliin, etenkin etelän talven aikaan. Uruguan rannikolla tilanne on vielä pahempi ja Argentiinan rannikko on pelätty purjehtijoiden keskuudessa, etenkin sen eteläosa, missä matalapaineet ja kovat tuulet sekä myrskyt seuraavat toisiaan ja suojasatamia ei ole tarjolla.

Viime aikoina kelit ovat olleet selvästi jo viileämpiä, aika lailla sellaisia Suomen kesäisiä. Lämpötila on ollut vähän päälle 20,joskus jopa alle ja merivedenkin lämpötila on lähestymässä kahta kymppiä. Mutta me olemmekin menossa kohti etelänapaa ja nyt on alkamassa eteläisen pallonpuoliskon kevättalvi.