Lopulta löysimme Igreja Matriz São Jorge dos Ilhéus kirkon ja
vaihtelevien vuosilukujen salaisuus alkoi valjeta. Tämä kivikirkko (pedras
lapidadas de maneira artesanal = hand lapidated stones ???)pystytettiin St.
Sebastianin kukkulalle ja siirrettiin nykyiseen paikkaan 1723 ja sen jälkeen se
on vielä kertaalleen jollakin tavalla rakennettu uudestaan 1931-1967.
Mielenkiintoista on tämä kirkkohistoria.
Suuri
on se uskon voima, joka saa siirtämään kirkkoja. Ja suuri on paavin sanan valta
vielä tänäkin päivänä. Yksi maailman suurimmista ongelmista – ehkä suurin – on
valtava väestöpaine. Se ei ainoastaan aiheuta stressiä maapallon luonnolle vaan
on yksi suurimmista kehityksen esteistä isossa osassa maapalloa. Ja paavi sen
kuin rohkaisee lisääntymään, koska raamatussakin niin kehotetaan.
Kirkon
ja etenkin katollisen kirkon historia on hyvin musta. Milloin minkin järjettömän
ajatuksen nimiin on dogmaattisesti vannottua ja muuta väittävät on kiduttamalla
käännytetty oikeaan uskoon tai kerettiläisenä poltettu roviolla. Periaatteessa
pitäisi tietysti kannattaa mielipiteen vapautta, mutta joskus tuntuu siltä, että
katolisen kirkon soveltamia omia käännytysmenetelmiä olisi sovellettava itse
paaviin. Luulisi katolisen kirkon historian saatossa oppineen, että ei kannata
lyödä kantaansa kiinni tiukasti uskonkappaleisiin, jotka sitten osoittautuvat
täysin totuuden vastaisiksi. Ja usein näillä kannanotoilla ei ole edes mitään
järkevää yhteyttä itse uskontoon … mutta kun tuo Raamattu on absoluuttinen
totuus ja paavi viime kädessä osaa kertoa, miten sitä pitää lukea. Ja näitä
totuuden torvia löytyy katollisen kirkon lisäksi joka lähtöön
muualtakin.
Onneksi katollisen kirkon kaikkivoipa valta on hellittänyt, mutta
harjoittaa se edelleen vielä voimakasta painostusta. Ja sama pätee tietysti
moniin muihin kirkkokuntiin ja lahkoihin, jotka yrittävät aivopestä
kannattajansa. Ja sitten tulevat vielä nämä islaminuskoiset fanaatikot
kaikenlaisten ajatollahien ja mullahien johdolla. Sivistyneiden ihmisten tulisi
sitkeästi jaksaa vastustaa dogmaattisia uskontoja ja ideologioita. Erityisen
vaarallisia ovat ne, jotka käyttävät pakkovaltaa -. fyysistä ja henkistä – omien
aatteidensa pönkittämiseen.
Länsimaiden poliittisella johdolla pitäisi olla sen verran ryhtiä,
että pistäisivät jonkun seniilin paavin + karninaalit ojennukseen. Jos maailman
väestö lisääntyy tätä tahtia, niin kohta tukehdumme omaan paskaamme.
Dogmaattiset uskonnot ja poliittiset ideologiat ovat kautta aikain olleet
kehittymisen suurin este ja sivistyneen maailman tulisi yksissä tuumin ja
päättäväisesti taistella niitä vastaan.
Mitä
kehitysmaihin tulee, niin tietämättömyys on dogmaattisten uskontojen paras
ystävä, joille itsensä sivistäminen merkitsee esim. koraanin ulkoa opettelua. Ei
kai tämän tilanteen muuttamiseksi ole oikein muuta tietä kuin koulutus ja vapaa
tiedonkulku. Länsimaidenkin pitäisi panostaa kehitysavussaan tähän. Kunhan
ihmiselle saadaan opetettua edes sellaisia perustaitoja kuin lukutaito, niin
aika hoitaa asian
Jos
vaan länsimaat eivät niin lyhytnäköisesti tavoittelisi hetkellistä säästöä, vaan
tinkisivät vähän omasta hyvinvoinnistaan kolmannen maailman hyväksi, niin se
tulisi moninkertaisesti takaisin, kun vältettäisiin kurjuudesta sikiäviä
ongelmia. Laiton siirtolaisuus ja pakolaisuus, poliittinen ja sosiaalinen
rauhattomuus, sodat, terrorismi, huumekauppa ja muu rikollisuus (kuten esim.
merirosvous) maksavat loppujen lopuksi länsimaille paljon enemmän kuin pieni
panostus koulutukseen, terveydenhoitoon ja perustarpeiden
turvaamiseen.
Selvää
tietysti on, että koulutusta eivät kaikki ota avosylin vastaan, esimerkiksi
vaikka Afganistanissa. Obama on varsin selvästi oivaltanut mistä siellä on
kysymys. Siellä hyvin organisoitu talebanien joukko ottaa vallan aivan samalla
tavalla kuin esim. natsit, bolshevikit tai punaiset khmerit aikoinaan. Sen
jälkeen siellä ei ole mielipiteen vapautta eikä muutakaan vapautta. Ja sitten
homma karkaa seuraavaksi käsistä ehkä Pakistanissa, jolla sentään on
ydinase. Ja taas on nähty, miten
vaikea tällaisten operaatioiden perusteleminen länsimaissa on äänestäjille. Tämä
on länsimaisen demokratian suuria heikkouksia. Järjestelmä, joka on luotu
kotikaupungin asioiden hoitamiseen, ei enää sovellu kansainvälisen politiikan
kysymysten ratkomiseen.
Lähitulevaisuuden suuria haasteita ihmiskunnalle onkin uuden
hallinnollisen järjestelmän löytäminen. Maailman kansankunnat ovat enemmän kuin
koskaan aikaisemmin samassa veneessä. Mutta tästä veneestä puuttuu vielä ruori
ja joku, joka kääntäisi sitä.
Meidän
veneemme otti kuitenkin suunnan eilisiltana kohti parin sadan mailin päässä
olevia Abrolhosin saaria. Nyt tuulet näyttävät hakevan uutta suuntaa ja jäämme
odottamaan, asettuvatko ne suotuisasti aikeitamme silmällä pitäen, vai
joudummeko muuttamaan suunnitelmiamme.