Matkamme jatkuessa jatkuivat myös sähköongelmat. Konetta
startatessa päävirrat katkesivat pari kertaa. Kolmannella kerralla kone jäi
päälle, mutta virrat hävisivät. Myös konetta sammutettaessa päävirrat sammuivat.
Uskoimme jo, että vika liittyy jotenkin koneen käynnistymiseen tai
sammuttamiseen. Mutta matkan aikana plotterista hävisivät virrat pari kertaa,
samoin kalakaiusta ja autopilotista. Ja ankkurissa tapahtui sama, vaikka kone
oli ollut jo aikaa pois päältä.
Kiitoksia ystäville saamistani neuvoista. Parhaimman tuntuisen
analyysin sain Timo Louhelaiselta:
Oireet
viittaavat päävirtakatkaisijaan. Kyseinen vika on aika yleinen,
väliaikaiskorjauksen voi tehdä ohittamalla kyseisen katkaisijan kytkeä johdot
saman ruuvin alle katkaisijan takana. Katkaisija hapettuu ja kuluu ja jossain
vaiheessa se ei kestä kuormaa. Oireilee juuri niin että startatessa virrat
häviävät. Toinen vaihtoehto on että joku maadoitusjohto on löysällä. Mutta uskon
katkaisijan vaihdon korjaavan tilanteen.
Tämä
tuntui myös siksi meistä hyvältä neuvolta, koska vian logiikkaa ei yksinomaan
viitannut koneen starttaamiseen ja vähän itsekin mietimme, että voisiko vika
olla itse pääkatkaisimessa (miksi pääkatkaisinta kääntelemällä muuten virrat saa
takaisin, jos vika on muualla, mutta emme oikein osanneet järkeillä, miksi vika
voisi olla toimivan tuntuisessa katkaisimessa). Tätä neuvoa olemme nyt sitten
yrittäneet noudattaa.
Niin
nyt kuin monesti aikaisemminkin sain taas huomata, että veneen rakentajat eivät
aina suunnittele ratkaisujaan kovin käytännöllisesti. Katkaisimen irrottaminen
seinäpaneelin takaa käsikopelolla ei ole kovin helppoa, kun ei näe, miten se on
kiinnitetty. Ja koska piuhatkin
olivat katkaistu sillä tavalla sopivan lyhyeksi, ettei sitä irrottamisen
jälkeenkään luultavasti saisi vedettyä esiin, päätimme suorittaa kyseisen
tilapäisliitoksen siellä paneelin takana käsikopelolla. Helinä näppärämmät kädet
olivat tässä hyödyksi. Minä suoritin vain alustavan muttereiden löysäämisen ja
sitten loppukiristyksen. Tulokset tilapäiskorjauksesta näin aluksi tuntuvat
hyviltä ja jäämme odottamaan, olemmeko onnistuneet löytämään vian
syyn.
Nyt
olemme ankkurissa Campinhon kylän lähellä Camamun lahdella, joka on osa Maraú joen
suistoaluetta, jonka sanotaan olevan Brasilian kolmanneksi suurin lahti. Camamun
kaupunki olisi mielenkiintoinen
purjehduskohde, mutta sinne yrittämistä purjeveneellä ei suositella. Haasteena
on mm. portugalilaisten 1600-luvulla väylille upottamat kivet puolustukseksi
englantilaisia ja hollantilaisia laivoja vastaan. Nämä kivet ovat yhä siellä. Ja
luotettavia karttoja ja reittejä matalan suistoalueen ylittämiseksi ei
ole.
Tänään
kävin kumiveneellä morjestamassa ranskalaisia naapureitamme, jotka olivat
matkalla pohjoiseen suomalaisella Nauticat 37 veneellä. Siellä minulle valkeni,
miten pieniä meidän sähköhuolemme ovat vielä olleet.
Ranskalaisilla on vuotuinen oma pikku eskaaderipurjehdus, jossa he
lähtevät kesällä Kap Verden kautta Salvadoriin, sieltä Amazonille ja
hurrikaanikauden jälkeen Karibialle ja seuraavana kesänä sieltä takaisin
Eurooppaan. Jos olisi tuota ranskankielen taitoa, niin ilman muuta valitsisin
tämän vaihtoehdon mieluummin kuin massatapahtuma ARC-rallin. Tässä joukossa oli
myös tämä tapaamani ranskalaispariskunta viime kesänä.
Salvadorissa he olivat olleet marinassa (käsittääkseni Terminal
Nauticossa, jossa mekin) kytkettynä sataman sähköihin ja saaneet sieltä
sellaisen tällin, että koko veneen sähkölaitteisto hajosi ja meni uusiksi.
Onneksi vakuutus on korvannut sen heille, mutta purjehdussuunnitelmat menivät
kokonaan uusiksi. Nyt he ovat viettäneet vuoden Brasiliassa ja aikovat liittyä
tämän vuoden eskaaderiin, kun se saapuu Salvadoriin.
Toivottavasti mekin opimme tästä jotain, erityisesti Helinä, joka
on aina ensimmäisenä vetämässä sähköpiuhoja vain saadakseen lämmintä pesuvettä.
Ja minä perässä varoittelemassa, että pitäisi olla tarkkana mihinkä töpseliin
oikein itsemme liitämme.
