13:07.25S 38:47.81W

Valentina
Tue 27 Jul 2010 19:33

Tänään siirryimme Itaparica saaren pohjoiskärjestä eteläkärkeen Cacha Pregon kylän edustalle ankkuriin. Kuljimme saaren ja mantereen välistä salmea, joka on kaunis kuin Inkoon Bärösund ikään. Salmen rannoilla on palmupuurantoja, mukavan näköisiä pikku kyliä, parilla saarella oli siistin näköinen lomanviettokeskus. Täytyy oikein ihmetellä, miksi ihmiset täälläkin ovat muuttaneet maaseudun rauhasta likaisiin ja meluisiin suurkaupunkeihin.

Matka taittui oikein mukavassa säässä, mutta kun saavuimme perille, alkoi sade. Taitaa jäädä kylään tutustuminen huomiseen. Säät ovat olleet sikäli hyvät, että tähän vuoden aikaan ei ole liian kuuma, mutta toisaalta ei kylmäkään. Sadetta on tosin välillä ollut liikaa. Paikallisten mukaan onkin ollut tavallista märempi sadekausi, joka näyttää vielä jatkuvan, vaikka pitäisi alkaa olla jo lopuillaan.

Käytimme nyt hieman työläämpää Bahama-ankkurointia (parannettua versiota, jonka olen selostanut viime vuoden blogissani Madeiran Funcalin kohdalla). Koska olemme salmessa, jossa vuorovedet vievät kumpaankin suuntaan, se tuntui turvallisemmalta ratkaisulta.

Mutta sitten päivän mietelauseisiin. Äitini antoi minulle mukaan matkalle oppaaksi Päivän Tunnussanan. Heinäkuun 26. päivänä siellä viitattiin Jaakobin kirjeeseen, jossa luki:

”Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa, mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne on vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: ”Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpiminä ja syökää hyvin”, jos ette anna heille, mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollutta.”

Selvää tekstiä. Tästä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä, miten hyvin se sopii yhteen vallalla olevan länsimaisen talousideologian kanssa. Etenkin nuo paksunahkaisimmat kapitalistit ja raha-ahneimmat roistot tuntuvat kaikkein kernaimmin pukevan hartaan uskovaisen viitan harteilleen. Mutta niin kai se on, että maailman sivu (=länsimaisen maailman) sitä Raamattua luetaan vain soveltuvin osin, tarkoituksella tai vain itseään pettääkseen, ja kaikki löytävät sieltä juuri sitä omaa näkemystään tukevat perustelut.

Brasilia ei tietenkään edes ole mikään kehitysmaa, vaikka täälläkin on köyhiä. Eilen kuulin vakuuttavan sosiologisen luokittelun, miten paikalliset köyhät jakautuvat eri kasteihin. Parhaassa asemassa ovat ne, joilla on säännöllinen työ. Pienikin palkka antaa mahdollisuuden elämänhallintaan. Heikommassa asemassa ovat ne, joilla on vain tilapäinen työ eikä varmuutta huomisesta. Ja tietysti kaikkein pohjimmaisena ne, joilla ei ole mitään työtä.

Onneksi tämä Bahia on kuin maanpäällinen paratiisi, jossa elämän antimet voi poimia suoraan puusta ja kenenkään ei tarvitse palella. Tai olisi kuin paratiisi, jos täälläkin eivät olisi ihmiset pilaamassa sitä.