Ensimmäisenä
päivänä Brasiliassa maa vähän keinui jalkojen alla. Sadekausi on täällä
lopuillaan ja aina silloin tällöin ripauttaa vähän (tai paljon)
vettä.
Nyt olemme kolmatta päivää Terminal
Náutico da Bahian vierasvenesatamassa, joka on keskeisellä paikalla, mikä on
hyvä maahantulomuodollisuuksia ajatellen. Ne olivat meiltä passintarkastusta
lukuun ottamatta kesken viikonlopun takia, mutta eivät tällaiset asiat kuulemma
täällä muutenkaan suju käden käänteessä, vaikka nyt tosin selviää jo käymällä
vain kolmen viranomaisen juttusilla, kun ovat pudottaneet pakollisen käynnin
terveysviranomaisten luona (ja ei kuulemma kannata yrittää viranomaisten
pakeille shortsit jalassa tai voi ruveta asiat hankaloitumaan moisesta
kunnioituksen puutteesta). Ja sama on aina edessä, kun tulee uuteen osavaltioon
– tai poistuu osavaltiosta. Ja syytä lienee olla tarkkana, ettei tule sakkoja
tai saa tullimaksuja ja arvonlisäveroa veneen (laittomasta) maahantuonnista.
Latinalainen Amerikka onkin kuuluisa siitä, miten paljon se pystyy työllistämään
tällaisia virkamiehiä. Mutta onneksi tämä ei ole mikään poliisivaltio ja
mentaliteetti on brasilialaisen letkeä. Mutta loputkin muodollisuudet
onnistuimme hoitamaan maanantaina aamupäivällä. Vain puolipäivää
maahantulomuodollisuuksiin on ihan hyvä suoritus.
Maissa päivät
täyttyvät kaikenlaisesta puuhastelusta. Veneilijän ajasta hyvin suuri osa menee
päivittäisen elämisen askareissa ja erilaisissa huolto ja korjaustoimenpiteissä.
Aivan pienet asiat vievät paljon enemmän aikaa kuin kotioloissa kuten esim.
päivittäisten ostosten tekeminen: mistä löytää kaupat ja mitä löytyy kaupasta.
Se on niin helppo kotona, kun tietää, mitä on tarjolla ja omassa kaupassa vielä,
mistä hyllystä mitäkin löytyy. Toinen hyvä esimerkki on pyykin pesu. Euroopassa
löytyy melko yleisesti marinoissa vielä kolikoilla toimivia pesukoneita. Täällä
hyvä jos löytää edes marinoita. Vaihtoehdoiksi jää yrittää löytää pesulaa tai
ryhtyä nyrkkipyykkiin, joka näkyykin olevan kruisailijoiden keskuudessa aika
suosittu tapa hoitaa tämä asia. Nyt asia hoitui hyvin, koska Terminal Nautico
välittää pesulapalveluja – se on niin keskeinen maahantulosatama, että ovat
tottuneet hoitamaan näitä olennaisia asioita. Ja hintakin on
edullinen.
Veneen
ylläpito on ainakin yhtä työlästä kuin omakotitalon: siivoamista ja huoltamista
ja korjaamista. Merellä aina joku paikka hajoaa. Tai sitten vaan huomaa, että
jokin asia ei toimi riittävän hyvin ja pitää tehdä uusia virityksiä. Ehkä
jonkinlainen karkea jako voisi olla, että valveilla oloajasta kolmannes menee
purjehdukseen, kolmannes veneen ylläpitoon sekä sen ja miehistön huoltoon ja
kolmannes on sitten vapaa-aikaa, esim. tutustumista ympäristöön tai vaikka
lueskelua.
Seuraavalla
kerralla kirjoitan vaikka Salvadorista, kunhan olemme siihen ensiksi ehtineet
vähän tutustua.
