Viime yönä näimme pitkästä aikaa laivan. Siinä nämä tärkeimmät uutiset tällä kertaa.

Eilisaamusta lähtien mentiin noin 10 m/s kaakkoistuulessa sivuvastaiseen. Tuuli kerrankin ennusteiden mukainen, tosin vähän yläkanttiin, piti olla sellaiset 7 m/s. Purjevirityksenä on kutteripurje ja isossa kakkosreivi.  Vauhti  ei mitenkään päätä huimaa,  on siellä 4-5 solmun välissä, mutta eipä noita rättejäkään ole paljon ylhäällä.

Kutteritakila osoittautui jälleen oivaksi ratkaisuksi. Ensinnäkin kutteripurjeen painopiste on keskemmällä kuin  jennin , ja mitä enemmän jenniä reivaa, sen edemmäksi sen painopiste siirtyy. Eli nousukulman pitäisi olla parempi. Toisekseen kutteripurje on leikattu litteämmäksi ja siten enemmän kryssipurjeeksi. Ero varsinkin  reivattuun jenniin on huomattava. Kolmannekseen turha sitä jenniä on venyttää ja vanuttaa. Kutteripurje kestää enemmän kulutusta ja on joka tapauksessa halvempi uusia kuin jenni.

Kaikesta huolimatta ajauduimme vieläkin liiaksi länteen. São Pedron ja São Paulon kivet kyllä jäivät juuri äseken hyvin styyrpuuriin, mutta tämä ei aivan riitä. Miksi tämä asia on merkityksellinen? Koska eteläiset pasaatituulet ovat kaakon puoleisia ja reittiämme ajatellen ne siis tulevat olemaan enemmän tai vähemmän vastaisia. Jos ne sattuvat olemaan enemmän vastaisia ja ajaudumme liiaksi länteen, niin sieltä on paha nousta enää Etelä-Amerikan länsikulman ohi. Jos taas menemme enemmän itään ja tuulet sattuvat olemaan vähemmän vastaisia, niin kurssia on aina helppo laskea.

Tilannetta vielä vaikeutti länteen suuntautuva virta, joka tosin nosti nopeutemme yli viiden solmun maan suhteen (pitkästä aikaa taas näin päin, mutta mieluummin olisi ottanut itään päin suuntautuvan virran, vaikka se olisi haukannutkin vähän vauhtia). Aamuksi virta onneksi hiipui,mikä paransi asetelmia.  Joka tapauksessa nousukulmamme noin 10 m/s sivuvastaisessa tosituulessa ja kunnon aallokossa jää 60 asteeseen.  Jos sitä tästä yrittää nostaa, niin vauhti hiipuu ja aallokko tulee huonommasta kulmasta, jonka seurauksena sorto lisääntyy ja lopputulos on huonompi. Kuudessakymmenessä asteessa vene on hyvin balanssissa ja sekä tuuliperäsin että autopilotti ohjaavat venettä vaivatta. Peräsintä on ehkä hieman liikaa käännettävä tuulen puolelle, sellainen vajaa neljänneskierros ruorista tai autopilotin mittarin mukaan kymmenkunta astetta. Varmaan vähän jo jarruttaa menoa.

En tiedä, pitäisikö meidän päästä parempaan nousukulmaan. Meillä on kuitenkin vähän kokemusta eri veneistä ja ei sitä purjehduskokemustakaan ole liiaksi. Johtuuko siis lopputulos veneestä, miehistöstä vai olosuhteista?

Jos tämän blogin lukijoissa on bavaristejä tai muita vastaavan tyyppisen veneen omistajia, niin lähetelkää kommentteja asiasta osoitteeseen valentina {CHANGE TO AT} mailasail {DOT} com . Tai ehkä blogiamme lukee peräti purjehdusguruni Esa Kalervo.

Meidän kokemuksemme Bavari 36:sta on, että keskituulissa ja kohtuullisessa aallokossa nousukulma on parhaimmillaan 50 asteen luokkaa. Jos on sileää, niin jopa 40 astetta.  Jos tämän ylemmäksi yrittää, niin vauhti hiipuu liikaa ja lisääntynyt sorto estää tavoitteen saavuttamisen.