Eilen
iltapäivällä pääsimme jokusen aikaa seilaamaan kevyessä sivuvastaisessa, kunnes
matka jatkui taas koneella. Yöllä pääsimme ihailemaan kirkasta tähtitaivasta.
Maininki on välillä aika isoa.
Turusen Osmo antoi minulle rakentavaa palautetta blogistani, mikä
innosti minua vielä vähän kirjoittamaan lisää tästä globalisaatiosta.
Kansallisvaltioideologia ja ajatus globaalista hallinnosta voidaan
nähdä toistensa vastakohtina, samoin kapitalismi ja sosialismi. Jos asetamme
toisen x-akselille ja toisen y-akselille, syntyy nelikenttä, jonka jokainen
neljännes muodostaa mahdollisen kannatettavan ideologian. Tietenkään mitään
näistä ideologioista ei koskaan ole ollut toiminnassa puhtaana, mutta ajatuksen
tasolla ne ohjaavat niin yksilöllisiä kuin yhteisöllisiäkin
päätöksiä.
Minusta ei nyt ole lainkaan olennaista se, kannatanko minä tai joku
muu globaalia hallintomallia vai kansallisvaltioita. Nyt on liikkeelle lähtenyt
suuri historiallinen prosessi ja kuten entuudestaan tiedämme, sellaisen
pysäyttäminen on aika mahdotonta. Joten turha haikailla kansallisvaltioiden
perään ja yrittää pyörittää historian ratasta sata vuotta taaksepäin.
Olennainen kysymys on siinä, miten me sopeudumme tähän prosessiin
ja miten globalisaatio voitaisiin kääntää enemmän ihmiskunnan hyödyksi kuin
vahingoksi. Aivan ensimmäisenä joudutaan miettimään hallinnolliset ratkaisut
uusiksi. Nykyiset mekanismit on kehitetty kansallisvaltioiden tarpeita silmällä
pitäen ja eivät enää oikein ole käyttökelpoisia edes siihenkään. Demokratia on
tietysti kaunis ajatus, mutta maailma on tullut sen verran monimutkaiseksi ,
että huoltoaseman baarin miehiä ei pitäisi päästää päättämään kovin monista
asioista.
Useita
periaatteita joudutaan punnitsemaan uudella tavalla. Mitkä ovat ne demokratian
mekanismit, joilla yhteisistä asioista päätetään. Ja missä kulkevat vapauden
rajat. Tuskin ajattelun vapautta voidaan kieltää, mutta esim. uskonnon vapaus on
jo liipasimilla. Vai voidaanko esim. hyväksyä uskonnolliset terroristiliikkeet
tai esim. taleban tyyppinen ideologia, joka terrorisoi omia heimoveljiään?
Voidaanko siis esimerkiksi uskonnollisen ideologian perusteella kieltää tytöiltä
koulunkäynti? Mutta mielestäni nämäkin liikkeet käyvät kuolinkamppailuaan, ennen
kuin niiden aika on tullut täyteen. Ja sama pätee myös kristillisiin
ääriliikkeisiin. Parempi kuin pakkokeinot on antaa niiden kuihtua omaan
mahdottomuuteensa. Ei se neuvostodiktatuurikaan, tuo sosialismin irvikuva,
kuollut ulkoiseen pakkoon , vaan lahosi sisältäpäin, kun kukaan ei enää uskonut
siihen.
Meidän
pikku maapallollamme on edessään suunnattomat taloudelliset ja
ympäristöongelmat. Myös oikeudenmukaisuus joutuu puntariin. Vallalla oleva
hillitön itsekkyys on pahuutta. Kaikkea ei voi tuosta vaan jakaa tasan tai
päästää joitakin elämään toisen siivellä. Mutta jotkut perusoikeudet
maailmankansalaisille pitäisi olla tavoitteena, kuten perusterveydenhuolto ja
oikeus peruskoulutukseen sekä nälänhädän poistaminen. Näistä olisi hyvä
aloittaa. Hyvän tekeminen antaa tässäkin asiassa hyvän tekijöille enemmän kuin
ottaa, ja itsekkyys taas lisää kaikkien ongelmia.
Voimakas kansainvälistyminen on johtunut monista tekijöistä.
Yritykset ovat tulleet entistä enemmän monikansallisiksi toimijoiksi,
tiedonkulku on lisääntynyt massaviestinnän ja viime aikoina netin välityksellä.
Ihmiset matkustavat entistä enemmän ja kielitaito on lisääntynyt, vaikka siinä
vieläkin on paljon parantamisen varaa. Tiede ei tunne kansallisia rajoja ja se
on suuressa määrin korvannut uskonnon ihmisten maailmankuvan muokkaajana, vaikka
ne osin pyrkivätkin vastaamaan eri kysymyksiin. Kuvaavaa on, että kristillisissä
piireissä yritetään selittää raamatun ihmeitä mahdollisiksi tieteen keinoin.
Ikään kuin ne eivät olisikaan jumalan ihmetekoja vaan luonnonlakeja noudattavia
tapahtumia. Ja kreationistit yrittävät todistella kantaansa tieteen menetelmin,
mutta epäonnistuvat tietysti pahasti. Ilmeisesti heillekin tiede on kuitenkin
suuri auktoriteetti.
Ennen
kansainvälinen kanssakäyminen ja ulkomaankauppa olivat vain pieni osa
kansakuntien elämää. Tänä päivän kansakunnat, yritykset ja muut yhteisöt sekä
yksilöt ovat enenevässä määrin osa monikansallista verkostoa. Tästä seuraa tarve
hallita ja organisoida asioita monikansallisesti, tapahtuu se sitten
kansainvälisten sopimusten ja järjestöjen, unioneiden tai jopa maailmanvaltion
puitteissa. Ensimmäisiä haparoivia askeleita kohti monikansallisia järjestelyjä
ollaan jo otettu, mutta veikkaanpa, että tämä on vasta ison muutoksen alkua. Ja
mahdollisuudet niin hyviin kuin huonoihinkin ratkaisuihin ovat
olemassa.