10:49.70N 25:33.65W

Valentina
Sun 4 Jul 2010 11:30

Eilen iltapäivällä ajelimme jonkun tunnin koneella, koska se oli ainoa mahdollisuus edetä. Illan suussa virisi sivutuuli ja nostimme ison ja genaakkerin ja saimme mukavan viiden solmun matkavauhdin. Yöllä tuuli parani ja taivalsimme kuutta solmua. Valitettavasti se ennusteista poiketen se kääntyi samalla pohjoisen puolelle ja jouduimme leikkaamaan itään. Mutta edellisenä päivänä olimmekin ajautuneet liikaa länteen.

Suorin matkareitti ei ole paras valinta. Ensin on pyrittävä etelään, jotta eteläiset pasaatituulet kohdattaisiin päiväntasajan seutuville vähiten huonossa kulmassa. Toisaalta ei kannata pyrkiä liiaksi itään, koska se pidentää turhan paljon matkaa. Olenkin laatinut kaksi reittiä: läntisen, jotta lännemmäksi ei kannata yrittää, ja itäisen, jota idemmäksi ei kannata mennä. Näiden reittien välisessä rännissä sitten mennään tuulten ja purjeviritysten mukaan.

Tänään aamulla otimme genaakkerin alas. Spinnufalli pyrkii hankautumaan poikki läheltä sakkelia, ilmeisesti  yläpylpyrän kohdalla. Huono juttu. Ei oikein huvita kiivetä merellä mastonhuippuun tutkimaan tilannetta, varsinkin kun mahdollisuudet korjata vikaa tuntuvat epätodennäköisiltä.

Tänään aamulla saavuimme sadekuurorintamien alueelle ja jatkamme matkaa isolla ja jennillä.

Mutta seuraavassa lupaamani kertomus Twistleristämme purjehduksesta kiinnostuneille. Tietoni purjeen historiasta on toisen käden tietoja ja sekin muistini varassa, joten suhtautukaa niihin varauksella. Alkujaan idean kehitti kai joku sakemanni  60- tai 70-luvulla. Ideana oli, että keulapurjeet spiirataan eripuolille ja veneen puolella niitä yhdistää joustava nivel tai liitos, joka on lentävänä ylä- ja alakaian varassa. Tätä ajatusta kehitteli sitten eteenpäin englantilainen arvatenkin nimeltään Twistler.

Ajatuksen hienous on siinä, että kallistavia voimia ei tuoda mastolle, vaan puomit joustavat aaltojen mukana. Näin vähennetään puolelta toiselle heijaamista myötäisessä. Purjeen koosta ja muodosta riippuen myös puomien kohtauskulma saattaa muodostua paremmaksi.

Valtamerillä liikkuvat matkapurjehtijat ovat soveltaneet ideaa ja siitä on myönteisiä kokemuksia. On se ainakin parempi vaihtoehto kuin hangata isopurjetta rikki saalinkeihin ajamalla virsarilla. Ja vene on myös suuntavakaampi ja vähemmän broachaamisiherkkä, kun veto tule edestä. Suurimpia ongelmia on ollut sellaisen nivelen rakentaminen, joka kestää pitkien legien rasitukset.

Tätä niveljuttua on englantilainen nimeltään Den Maidmen kehitellyt. Häneltä minäkin tilasin sellaisen. Mutta mielestäni se ei ole vieläkään loppuun asti kehitetty tuote. Jos nivel menee linkkuun nostamisvaiheessa eivätkä puomit pääse vapaasti liikkumaan, niin neljän metrin momentilla ne minunkin veneessäni helposti vääntävät vahvankin rakenteen rikki    kokemusta on.

Den Maidmen on kehitellyt myös spinnuversiota, jossa purjeen keskelle ommellun lentävän liikkinarun ympärille kierretään purje rullalaitteella ja avataan tarvittaessa aivan samalla tavalla kuin nykyisin yleensä keulapurje.

Ylimääräisen rullalaitteen sijoittelu ja purjeen säilyttäminen nostovalmiina keulassa on ainakin meidän veneessämme poissuljettu vaihtoehto. Siksi ensimmäinen ajatukseni oli käyttää Code Zero tyyppistä tarvittaessa keulaan asennettavaa kevyttä rullalaitetta.

Ja sitten lähdin WB-sailsille ideoineni. Seuraavassa tarinassa kertomiani kaikkia kommelluksia ei pidä ajatella kritiikiksi WB-sailsiä kohtaan. Päinvastoin nämä mainiot purjemaakarit ovat mitä parhaita ammattimiehiä ja olleet minulle suureksi avuksi purjehdusurallani. Voin lämpimästi suositella tätä firmaa kaikille. Mutta tämä on kertomus siitä, mitä monet asiat voivat mennä pieleen ja onnistunut lopputulos syntyä vahingossa.

WB-sailsillä ei ollut tietoa siitä, että kukaan olisi Suomessa koskaan tällaista purjetta käyttänyt. Lähin kokemus heillä oli booster-tyyppisestä perhospurjeesta, jossa kaksinkertainen Jenni menee puoliskoja yhdistävän liikkinarun varassa foiliin, jonka ympärille se rullautuu sitten normaalisti.

Kyselin Englannista neuvoja ja arvuuttelin, että mikähän olisi sopiva koko valtamerillle ja päädyin konservatiivisesti 66 neliöön. Leikkauksen profiilta puoliskot olivat Yankee-tyyppisiä, mutta kuitenkin spinnumaisen pussikkaita.

Aivan ensimmäisenä ajattelin kuitenkin, että myös vaimon on osallistuttavan näin tärkeisiin strategisiin päätöksiin ja niinpä marssimme WB-sailsiin ja puntaroimme, mikä olisi kiva väri uudelle purjeellemme ja päädyimme punaiseen. Ja sitten vaan tilaus sisään.

Ensimmäinen virhe oli antaa reilusti puolivuotta toimitusaikaa. Niinhän siinä käy kuin aina tällaisissa tapauksissa, että puolen vuoden päästä valmistusta ei oltu vielä edes aloitettu. Onneksi sain sen sitten touko-kesäkuun vaihteessa koekäyttöön viikkoa ennen lähtöä kesäpurjehdukselle Höga Kustenille.

Ensimmäinen hämmästyksen aihe oli, kun pussista ilmaantui sininen purje. Mutta eipä sillä väliä. Kaunis sininen se oli ja olimme tyytyväisiä sattumalta syntyneeseen värivalintaan.

Ensimmäinen nostoyritys ja rullaaminen rullalaitteella liikkinarun ympärille osoittautui katastrofiksi. Kun asiaa hetken pähkäilimme, tulimme siihen tulokseen. että liikkinaru on liian pitkä ja koska sitä ei saa kunnolla kireäksi, purje ei lähde kunnolla rullautumaan.

Vein purjeen takaisin  neulomoon ja alaliikkiä typistettiin siten, että keskellä oleva liikkinaru lyheni vajaan metrin. Ja nyt päästiin lähtemään matkaan. Kokemukset rullalaitteesta eivät kuitenkaan tehneet minua tyytyväiseksi. Se oli mielestäni aikamoinen rimpula ja työläs asentaa ja käyttää. Pahin tilanne sattui kerran, kun ukkosmyrsky oli lähestymässä ja rullasimme hyvissä ajoin purjeen sisään. Ja eiköhän juuri, kun ukkospuuska oli kohdalle, se pääsi vahingossa itsekseen rullautumaan auki. Onneksi saatiin purje ehjänä alas.

Purjeena se toimi kuitenkin hämmästykseksemme yhtä tehokkaasti kuin spinnu. Kun fallista antoi liikinarulle löysää, niin purje pullistui kauniisti vetoon. Suurin puute kuitenkin oli, että purje peitti näkyvyyden kolmisenkymmentä astetta kummallekin puolen.  Arvaile siinä nyt sitten, mitä siellä purjeen takana tapahtuu.

Lomareissun jälkeen päätin, että rullalaitteesta luovutaan ja purje nostetaan sukassa, josta se avataan ja sitten sisään vedetään kun purje lasketaan. Täsmälleen samalla tavoin kuten spinnutkin usein. Leikkautin myös alaliikistä pois puolisen metriä lisää.

Kysyin sitten purjemaakareilta, että mitähän meillä enää on jäljellä tästä 66 neliön purjeesta, kun sitä kaksi kertaa on typistetty. Vastaus oli, että 80 neliötä. Tietokone ei kuulemma ollut osannut laskea oikein neliöitä tällaiselle tuntemattomalle purjetyypille. En nyt aivan varmaksi tiedä, onko 80  neliötäkään oikea mitta, mutta se selittäisi purjeen tehokkuuden. Ja onneksi tuli sattumalta teetätettyä riittävän suuri purje. Jos tarvitsee vähemmän neliöitä, niin sitten voi spiirata jennin ja kutteripurjeen.

Nyt purje toimii siten, että noston jälkeen löysää liikkinarulle annetaankin halssikulmasta, joka on suunnittelemani pikku pukspröökin nokassa. Näkyvyys on hyvä koko matkalta alaliikin alta aivan kuin spinnunkin kanssa. Ja purje toimii paremmin korkeammalla vähän puhtaammissa virtauksissa.

Ja taitaapi olla ainoa tällainen twistlerviritelmä Suomessa ja ehkä koko maailmassa.