Eilen
iltapäivällä tuuli taas friskasi ja mentiin välillä haipakkaa. Käytimme Helinän
kehittämää menetelmää. Kun tuuli yltyy, niin mennään enemmän myötäiseen, mutta
leikataan hivenen. Näin tiedetään, kumpaan suuntaa perä lähtee heittämään.
Samalla annetaan tuulen puoleiselle puomille ja purjeen osalle enemmän löysää,
jolloin se on enemmän sivutuuliasennossa. Vauhtia ei menetetä juurikaan, koska
veneen runkonopeus on joka tapauksessa rajoittava tekijä. Mutta jos vene lähtee
broachaamaan, pysyy purje paremmin vedossa, koska se on jo valmiiksi
sivutuuliasennossa, ja vene korjaa paremmin itsensä takaisin alkuperäiseen
tuulikulmaan. Försti on usein
parempi ja kärsivällisempi purjehtia kuin kippari, etenkin näissä
trimmiasioissa. Kerronpa vähän tarkemmin tämän meidän twistlerimme historiasta
vaikka seuraavassa luvussa. Purjehduksesta vähemmän kiinnostuneet voivat hypätä
sen luvun yli.
Päivän
jälkeen tuuli alkoi kuitenkin iltayöstä heiketä. Puolenyön jälkeen ollaan sitten
menty hyvin heikoissa tuulissa. Vuorokausilegi oli vielä melko hyvä 130 mailia.
Tänään puoliltapäivin päätimme laittaa koneen joksikin aikaan käyntiin, kun
vauhtimme alkoi olla lähes 0. Olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä water
makerillä lisää vettä. Tosin vain tunnin verran, jonka 150 litran tankin
täyttäminen kestää.
Ei
vain vielä oikein voisi aloittaa doldrumsien ylitystä koneella. Jostakin pitäisi
löytää tuulta sen verran, että purjeilla tehdään vielä ainakin parisataa mailia.
Tuuliennusteita tutkitaan kerran vuorokaudessa silmä kovana. Eivät vain näytä
meidän tarvitsemalla tarkkuustasolla antavan kunnollisia ennusteita, korkeintaan
jonkinlaisen karkean yleiskuvan, ja usein ei edes
sitäkään.
