Eilen iltapäivällä tuuli taas friskasi ja mentiin välillä haipakkaa. Käytimme Helinän kehittämää menetelmää. Kun tuuli yltyy, niin mennään enemmän myötäiseen, mutta leikataan hivenen. Näin tiedetään, kumpaan suuntaa perä lähtee heittämään. Samalla annetaan tuulen puoleiselle puomille ja purjeen osalle enemmän löysää, jolloin se on enemmän sivutuuliasennossa. Vauhtia ei menetetä juurikaan, koska veneen runkonopeus on joka tapauksessa rajoittava tekijä. Mutta jos vene lähtee broachaamaan, pysyy purje paremmin vedossa, koska se on jo valmiiksi sivutuuliasennossa, ja vene korjaa paremmin itsensä takaisin alkuperäiseen tuulikulmaan. Försti  on usein parempi ja kärsivällisempi purjehtia kuin kippari, etenkin näissä trimmiasioissa. Kerronpa vähän tarkemmin tämän meidän twistlerimme historiasta vaikka seuraavassa luvussa. Purjehduksesta vähemmän kiinnostuneet voivat hypätä sen luvun yli.

Päivän jälkeen tuuli alkoi kuitenkin iltayöstä heiketä. Puolenyön jälkeen ollaan sitten menty hyvin heikoissa tuulissa. Vuorokausilegi oli vielä melko hyvä 130 mailia. Tänään puoliltapäivin päätimme laittaa koneen joksikin aikaan käyntiin, kun vauhtimme alkoi olla lähes 0. Olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä water makerillä lisää vettä. Tosin vain tunnin verran, jonka 150 litran tankin täyttäminen kestää.

Ei vain vielä oikein voisi aloittaa doldrumsien ylitystä koneella. Jostakin pitäisi löytää tuulta sen verran, että purjeilla tehdään vielä ainakin parisataa mailia. Tuuliennusteita tutkitaan kerran vuorokaudessa silmä kovana. Eivät vain näytä meidän tarvitsemalla tarkkuustasolla antavan kunnollisia ennusteita, korkeintaan jonkinlaisen karkean yleiskuvan, ja usein ei edes sitäkään.