Keskiviikkona Katja ja Juha saapuivat aikataulun mukaisesti. Heti seuraavana päivänä piti sitten mennä pöytävuorella, kun ilmakin oli sopiva. Usein vuori nimittäin on pilviverhon peitossa. Koska purjehtijan elämä ei kovin hyvin valmista kroppaa vuorikiipeilyyn, ehdotin Helinälle köysiradan käyttöä ja keskittymistä jaloitteluun vasta yläilmoissa. Mutta ehdotus ei mennyt läpi ja lähdimme nuoriso-osaston matkaan.  Kahden tunnin kipuaminen jyrkkää nousua oli edessä. Helinällä sitten vetikin suonta jalkapohjasta suurimman osan matkaa, mutta sitkeästi hän jaksoi loppuun asti – ja oli niin hieno reissu, että kannatti siitä huolimatta.

Illalla menimme satama-alueella olevaan paikallisen väestön suosimaan kalaravintolaan ja söimme caju grilled calamaries annokset. Vasta täällä olen oppinut arvostamaan mustekalaa. Kunnolla valmistettuna se on aivan erilaista kuin mauttomat ja usein sitkeät mustekalarenkaat.

Eilisillasta lähtien satamassa on puhallellut puuskissa 15-20 m/s ja vasta sunnuntain kuluessa on luvassa selvästi heikkenevää tuulta. Navakat tuulet ovat täällä tyypillisiä etenkin kesäaikaan, kun kaakon puoleiset tuulet ovat vallitsevia ja ne kanavoituvat vuorten rinteiltä alas. Tänään miehistö lähti kieroajelulle ja viinitilakierrokselle. Minä jäin veneelle puuhastelemaan pikku asioiden parissa. Ohessa on joitain kuvia eiliseltä retkeltämme.