Saimme lopulta tehtyä kaikki suunnittelemamme vuosihuoltoasiat. Ankkuripelin sähkömoottorissa on kaksi hiiliparia joista toinen oli kulunut. Tässä tapauksessa harjat olivat itse asiassa kuparia eivätkä grafiittia. Ankkuripelin korjauksessa meitä auttoi eläkkeellä oleva teknisten asioiden ammattilainen, joka on asunut täällä viimeiset 16 vuotta veneessään. Ilman hänen paikallista asiantuntemustaan tuskin olisimme löytäneet uusia harjoja ja niitäkin, jotka löydettiin, jouduttiin koneistamaan, jotta ne sopivat paikalleen.  Minusta oli yllättävää harjojen näin nopea kuluminen. Eihän tuolle ankkurivinssille loppujen lopuksi ole tullut paljoakaan käyttötunteja. Toisaalta siinä on aikamoinen välityssuhde ja sähkömoottorin akselin pyörimisnopeus suuri.

Suurin juttu oli tällä kertaa uusien salongin sohvanpäällysteiden teettäminen. Olin ajatellutkin tehdä sen mahdollisesti täällä, koska kustannukset ovat ehkä edullisemmat kuin missään muualla matkamme varrella. Sattumalta löysimme firman, koska se telakalla teki töitä naapuriveneellemme. Tämä intialaisten pyörittämä yritys tarttui heti tilaisuuteen tehdä bisnestä. Hinnaksi kahden sohvan istuintyynyjen, selkänojien ja viiden pienemmän tyynyn verhoilulle veneilykäyttöön tarkoitetulla materiaalilla tuli 850 euroa.

Saatuamme hommat hoidettua lähdimme safarille. Oppaana meillä oli eläkkeellä oleva venekerholainen joka järjesti reissun meille harrastuksena. Hän on itsekin aktiivisena metsästäjänä kiinnostunut asiasta ja tunnisti jo kaukaa kaikki antilooppi-, puhveli- ja kaurislajit. Näitä olikin yllättävän paljon erilaisia. Ja kaiken kaikkiaankin isojen nisäkäslajien lukumäärä on aivan eri luokkaa, mihin Euroopassa olemme tottuneet. Pääsimme myös yllättävän lähelle monia eläimiä kuten norsuja, sarvikuonoja ja virtahepoja. Näiden kanssa on kuitenkin syytä olla varovainen.

Ajelu maaseudulla oli myös avartava.  Ajoimme läpi alueiden, joilla oli paljon pieniä omakotitaloja, joista jotkut olivat rakennettu vanhan kaavan mukaan pohjaltaan pyöreiksi. Tämä on hyvin erilainen näkymä ja ympäristö kuin kotimaamme maaseutu. Elämä on varmaan hyvin vaatimatonta, mutta emme kuitenkaan törmänneet varsinaiseen kurjuuteen. Näimme myös laajoja alueita paperiteollisuuden tarpeiksi istutettua metsää.  On siinä haastetta suomalaiselle metsäteollisuudelle.