Richards Bay 4

Valentina
Sat 29 Sep 2012 09:05

Eilisiltana alkoi lounaismyrsky. Virittelin kaiken varalta tuplakiinnitysköydet. Ponttoonilaituri on jo parhaat päivänsä nähnyt ja se nitisee liitoksistaan, kun tuuli riepottelee sitä ja siihen kiinnitettyjä veneitä. Ellen tietäisi, että sen on täytynyt kestää monet aiemmatkin myrskyt, epäilisin sen kestävyyttä.

Myrskyn tulo on täällä helppo tietää ilman sääennusteitakin. Kun ilmanpaine alkaa laskea voimakkaasti, tuuli navakoituu ja kääntyy pohjoisen puolelle. Siitä kun barometrin lasku pysähtyy kestää tunti pari ennen kuin se lähtee nousemaan ja lounaismyrsky alkaa. Jos tällöin on vielä veneilemässä merellä, on ajoitus pahasti pielessä. Paljon parempi on olla nauttimassa illallista, niin kuin me eilen pursiseuran ravintolassa. Pihvi ateria maksoi 5 euroa ja siihen hintaan sai valita joko 300 tai 500 gramman pihvin. Me valitsimme pienemmän ja hyvää oli. Vaikka emme kovin usein syö pihvejä, niin tässä maassa täytyy kai opetella uusille tavoille. Olutta otimme vielä palan painikkeeksi hintaan 70 senttiä pullo.

Olen yrittänyt levittää ajatusta, että Suomessa elintarvikkeet ja ravintolat voitaisiin vapauttaa arvonlisäverosta. Siitä hyötyisivät pienituloiset, joiden menoista suuri osa menee ruokaostoksiin, ja myös varakkaampi väestöosa voisi useammin nauttia ravintoloiden antimista. Samalla työllistettäisiin ihmisiä, kun ravintoloissa käymisen määrä lisääntyisi. Helpoin tapa työllisyyden parantamiseksi on ryhtyä ”pesemään toistemme paitoja”.

Suomen korkeiden hintojen ongelma on kuitenkin syvemmällä kuin verotuksessa. Jakelutiet ovat liian pitkiä ja jäykkiä. Kaikki haluavat omat siivunsa kakusta ja se ei olekaan mikään pikku pala. Suomen markkinat ovat liian pienet ja eristyneet. Ja keskittyminen pahentaa ongelmaa. Päivittäistavarakaupan sektori on lähinnä kahden ison leikkikenttä. Metsäteollisuus, joka oli ennen koko maan talouden perusta, on kahden ison yhtiön hallussa. Ja ei kai se metsäteollisuuskaan enää kannata Suomessa, koska hintataso on taivaissa ja sen tuotteet on kuitenkin myytävä maailman markkinoilla. Yhtiöiden onkin kannattavampaa rakentaa kapasiteettia muualle.

Julkinen sektori muuttuu yhä byrokraattisemmaksi; uusia lakeja, asetuksia ja määräyksiä vanhojen päälle. Tähän listaan voi lisätä vielä ammattiyhdistysliikkeen ja lukuisat muut etujärjestöt, joista ei ole paljon muuta hyötyä, kuin että ne sentään työllistävät ihmisiä. Suomi on jo lähes onnistunut rakentamaan yhtä jäykän ja tehottoman talouden kuin Neuvostoliitto aikoinaan. Venäjällä kansa kuitenkin yleisesti tiesi, että näin tämä systeemi ei toimi. Suomessa sitä vastoin näyttää laajasti elävän vahva usko omaan juttuumme ja ajatus, että parempi on kääntyä sisäänpäin kuin kansainvälistyä. Se ehkä onkin viisasta, sillä Suomi menettää kovaa vauhtia kilpailukykyään ja ilman sitä kansainvälisille markkinoille ei ole asiaa.

Etelä-Eurooppa on nyt tilanteessa, että sen on pakko muuttua. Suomi sitä vastoin elää unelmassa, että meillä on kaikki hyvin ja muutoksia ei tarvita. Mutta mitä pidemmälle ummistamme silmämme, sen vaikeampi tulee muutosprosessi olemaan. Meidän on korkea aika aloittaa hyvinvointivaltion purkaminen ja siitä on olennaista jättää jäljelle vain sen tärkeimmät osat kuten esimerkiksi terveydenhuoltoon, lasten koulutukseen ja vanhusten hoitamiseen liittyvät.

Näilläkään sektoreilla ei järjen käyttö ole kiellettyä, kuten viimeaikainen keskustelu sähköisen potilastietojärjestelmän rakentamisesta osoittanut. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten markkinatalous toimii huonosti maassamme. Hanke sinällään on tietysti järkevä. Tietokoneistaminen ei kuitenkaan ole patenttiratkaisu kaikkeen. Eräs hyvä ystävämme ja erikoissairaanhoitaja puhuu usein meille siitä, että aika ei enää riitä varsinaiseen työhön eli potilaiden hoitamiseen, koska yli puolet työajasta kuluu tietokoneen näpelöimisessä. Yksi lupaavimpia mahdollisuuksia tuottavuuden parantamiseksi onkin huonosti toimivien ja epätarkoituksenmukaisten tietokoneohjelmien ja  –järjestelmien parantaminen tai niistä kokonaan luopuminen.