Poliisit kävivät jo tapaamassa meitä. Odottelemme edelleen passipoliiseja ja tullimiehiä. Eivätköhän asiat järjesty ajallaan.

Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä, niin mustat kuin valkoiset. Keskustelukin sujuu mukavasti , vaikka tuo zulujen ja buurien englanti ei ole aivan sitä Oxfordin englantia. Tässä osassa maata (Zululand) eri heimoista juuri zulut ovat hyvin edustettuina ja valkoinen väestö on afrikaaneripainotteista.

Kävimme jo kerran keskustan kauppa-asioilla. Siellä on Itäkeskusta suurempi kauppakeskus. Porukkaa riitti ja kauppa kävi. Tämän maan hyvinvointi on yllättänyt minut. Voisi ajatella, että Richard´s Bayn kolmen ja puolensadan tuhannen asukkaan maaseutukaupunki edustaisi jonkinlaista keskiarvoa (kukaan ei näy tietävän asukaslukua, ilmeisesti itse kaupungissa on jokunen sata tuhatta, mutta vaikutusalueella mennään jo miljooniin). Ihmiset ajelevat hienoilla autoilla. Marinan ympärillä olevat tasokkaat ravintolat ovat täynnä porukkaa. Eikä ihme, kun hintataso on 30% Suomen hinnoista. Iso pihviateria maksaa kymmenen euroa, olut noin euron, keskitason viini on 4-6 euroa pullo, eihän tuolla rahalla saa Suomessa kuin kupillisen lattea. Kahvi muuten on ollut tosi hyvää. Hyvän kahvin löytäminen maailmalta on meille yleensä ongelma, vaikka emme erityisemmin ole suomalaistyyppisen paahdon ystäviä. Eilen juhlimme Helinän synttäreitä ja tilasimme jättitiikerikatkarapuja. Annokseen kuului niitä kilo, hinta kymmenen euroa. Ravintola-annosten koko näyttää yleensä olevan tuplaten sen mitä kotimaassa. Jos tilaa lasillisen viiniä, niin se tarkoittaa suurin piirtein puolta pullollista.

Nyt tulemme kuitenkin asian kääntöpuoleen. Ensimmäisiä havaintojamme on se, että porukka on todella lihavaa, ja tämä koskee kaiken värisiä ihmisiä. Kontrasti on erityisen suuri verrattuna Reunioniin, joka ei elintasossa ainakaan jää jälkeen Etelä-Afrikasta ja joka myös rodullisesti on aika samantyyppinen sekoitus. Mutta asiaa voi katsoa myös positiivisesti: nyt meillä on varaa lihoa vielä muutama kymmenen kiloa ja sittenkin vielä hyvin sopeudumme joukkoon.

Ensikokemuksemme maasta on tietysti jyrkästi ristiriidassa sen kanssa, mitä voimme lukea tiedotusvälineistä. Työttömyys on huikea. Kunnon sosiaaliturvaa ei ole. Etelä-Afrikassa erityisesti omaisuusrikokset ovat suuri ongelma. Henkirikokset ovat yleisiä. Raiskatuksi tulemisen todennäköisyys on suurin piirtein suurin maailmassa. Olenkin pannut merkille, että nuo sensuellit zulutytöt vähän jo katselevat minua. Turvallisuudesta pääsemmekin seuraavaan aiheeseen eli onko turvallisempaa maissa vai merellä.

Saimme ystäviltämme terveisiä, että on hyvä, että olemme taas turvallisesti satamassa. Näin meistäkin tuntuu, mutta meneekö se sittenkään näin päin. Todistusaineistoa löytyy kumpaankin suuntaan. Viime aikoina purjehtijoita on puhuttanut tapaus, jossa kokenut kippari katosi vahtivuorollaan mereen matkalla Malediiveilta Madagaskarille. Varmuutta ei ole, mitä tapahtui, mutta keliä ilmeisesti oli jonkin verran. Eilen tapasin amerikkalaisen purjehtijan, joka oli ostanut Uudesta Seelannista veneen ja purjehtinut sen tänne kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen auto oli ajanut hänen päälleen ja nyt hän on toipunut siihen kuntoon, että pystyy kävelemään. Onko siis sittenkin turvallisempaa merellä?