Carnarvon on kymmenen tuhannen asukkaan pieni maakunnallinen keskus. Emme ole missään muualla nähneet katukuvassa niin paljon aboriginaaleja. Tuntuu, että puolet kaupunkilaisista on alkuasukkaita.

Ainoastaan tässä kohtaa Austraaliaa maan sisäosien suuri erämaa ulottuu rannikolle asti. Kaupungin elämänlanka on Gascoune River. Suurimman osan aikaa se on kuivillaan ja vesi virtaa vain rankempien sateiden jälkeen. Joen hiekkapohjan alla on kuitenkin isoja maanalaisia vesisäiliöitä, joita käytetään viljelmien kasteluun. Carnarvon tunnetaankin hedelmien ja vihannesten tuotantokeskuksena. Talvisaikaan 70% Länsi-Australiassa kulutettavista vihanneksista tulee täällä.

Aivan kaupungin keskustaan ulottuva suistoalue on matala hyvä ankkurointipaikka, jonka ongelma on lähinnä sisäänpääsy ja ulospääsy.

Katselen Fremantlesta ostamaani pöydälle levitettyä maailman karttaa ja suunnittelen seuraavaa siirtoamme. Välimeri näyttää kartalla suojaisalta lahdelta, Itämeri on kuin vuono, Suomenlahti kuin pikku poukama, jonka hädin tuskin erottaa.

Seuraava satama Carnarvorin jälkeen pohjoiseen, josta voisi kirjoittautua ulos maasta, on tuhannen kilometrin päässä, eli yhtä kaukana kuin Perth täältä etelään. Kävin tullissa kyselemässä, mitä kaikkia papereita he haluavat. Tullimies sanoi, että pitää vähän miettiä, kun ei muista milloin viimeksi joku purjevene olisi tullannut itsensä täältä ulos.

Alla on joitain kuvia Monkey Miasta ja täältä. Viimeisessä kuvassa olemme istumassa iltaa veneellämme paikallisten elämäntapaveneilijöiden kanssa.