28:42.82S 113:49.55E

Valentina
Sat 12 May 2012 10:54

Tänään purjehdimme Abrolhos saarille. Tämä matalien korallisaarten ryhmä on länsirannikon merkittävimpiä purjehduskohteita. Nimensä nämä saaret ovat saanet niitä kartoittaneen kipparin portugalinkielisestä merkinnästä karttaan: ”Abri vossos olhos” eli ”pidä silmäsi auki”.

Se olikin aiheellinen merkintä. Toistakymmentä purjelaivaa on löytänyt kohtalonsa näiltä saarilta, sillä ne ovat varsinainen miinakenttä. Purjelaivat, jotka seilasivat turvallisella 40 mailin etäisyydellä rannikosta, päätyivät epätarkkojen paikallistamismenetelmien seurauksena joskus näille saarille. Pimeässä olosuhteet usein olivat sellaiset, että saaria ja vedenalaisia riuttoja oli mahdoton havaita, ennen kuin oli liian myöhä.

Tunnetuin haaksirikko on nelisen sataa vuotta sitten sattunut hollantilaisen aluksen Batavian karilleajo. Tästä on kirjoitettu monta kirjaa, koska se oli paitsi haaksirikko myös kiehtova tarina sen jälkeisistä tapahtumista ja yksi luku ihmismielen pimeämmistä puolista.

Purjehdimme leppoisassa kelissä ja saavuimme perille ennen auringon laskua, mikä on vähän liian myöhään, koska aurinko paistaa niin pienestä kulmasta, että sopivan hiekkaisen kohdan löytyminen ei enää onnistu näköhavainnoilla. Ja tämä on sellaista aluetta, että täällä ei nykyäänkään mielellään etsi ankkuripaikkaa pimeässä. Saaret ja riutat tarjoavat kuitenkin muutamia hyviä aallokolta suojaavia paikkoja.

Me päädyimme yhteen niistä, joka on saaren nimeltä Suomi Island takana. En tiedä nimen historiaa, mutta Geraldtonissa on monia asukkaita, joilla on suomalaisia sukujuuria. Tämän kertoi minulle paikallinen veneilijä, joka on nyt eläkkeellä mutta omistajana kaivosalan firmassa, jota he juuri ovat myymässä yhteistyökumppanilleen suomalaiselle Outecille. Tämä on sitä globalisaatiota, josta olen puhunut. Poliittishallinnollisten järjestelmien olisi syytä pikku hiljaa seurata perässä. Mutta kansan syvät rivit uskovat edelleen kansallisvaltioihin ja taitavat poliitikotkin nauttia olostaan kuninkaina ja aatelisina omassa pikku valtakunnassaan.

Nämä ovat kristallinkirkkaita puhtaita vesiä, ja koska veden lämpötilakin on jo siedettävissä lukemissa, pulahdimme pitkästä aikaa uimaan. Nautimme jälleen olosta luonnonhelmassa. Laiturielämä on takanapäin ja saattaa olla, että siihen, kun seuraavan kerran olemme laiturikiinnityksessä, menee kuukausi. Sitten se varmaan tuntuukin taas mukavalta.

Illalliseksi meillä on kenguruvartaita.