Tuuli on puhaltanut eilisillasta lähtien 10 m/s. Nyt se on pikku hiljaa kääntynyt lounaasta etelään ja pääsemme etenemään luoteen sijasta kohti länttä.

Tälläisella tuulella ja aallokolla nousukulmamme on 60 astetta. 50:ssä asteessa vauhti hiipuu jo liikaa ja sorto alkaa lisääntyy. Meillä on ollut iso kakkosreivissä ja keulassa kutterifokka. Vene on näin tasapainossa ja tuuliperäsin ohjaa hyvin. Mutta tuulessa on vähän väliä puuskaisia 11-13 m/s jaksoja ja myös aallokko elää. Sen seurauksena ruorivuorossa olevan pitää olla tavallista aktiivisemmin säätämässä tilanteen mukaan.

Lueskelin lepovuorossa Pekka Rantakylän minulle mukaan antamaa Pekka Sihvolan kirjaa Maailmankansalaisen uskonto. Sen mukaan amerikkalaisen ns. dominoteologian mukaan kolmannen Mooseksen kirjan pyhyyslain säädökset ovat edelleen sanasta sanaan päteviä. Joten polttamalla, kivittämällä, hirttämällä tai miekalla teloitettavia ovat murhaajat, homoseksuaalit, insestiin syyllistyneet, eläimiin sekaantujat, raiskaajat, ihmissyöjät, jumalanpilkkaajat, abortintekijät, harhaoppiset, väärän valan vannojat, taparikolliset ja vanhempiaan herjaavat lapset.

Dominoteologia on vaikuttanut merkittävästi Yhdysvaltojen evankelisen kristillisyyden ja uskonnollisen oikeiston kehitykseen 1980-luvulta alkaen. Mitäpä sitä ihmettelemään fundamentalisti-islamin kummallisuuksia. Hulluus on näköjään ihmisyhteisöön sisäänrakennettu ominaisuus, jolla on taipumus putkahtaa milloin missäkin yhteydessä esiin, niin uskonnollisessa, ideologisessa kuin poliittisessa. 

Evankeliumien mukaan Jeesus antaa hyvin vähän kirjaimellisia ohjeita siitä, mitkä teot ovat syntisiä ja tuomittavia. Erityisesti keskeisiksi opillisiksi kiistakysymyksiksi nousseet aiheet loistavat poissaolollaan. Jotain ohjeita sieltä kuitenkin löytyy ja ne puolestaan näyttävät tyystin unohtuneen tämän päivän fariseuksilta. Yksi sellainen lausahdus on ”helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi, kuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan”.

Mielenkiintoista tässä on se, että tämä on selkeässä ristiriidassa Vanhan Testamentin opetusten kanssa, jossa Jumala tyypillisesti osoittaa uskollisille palvelijoilleen suosiotaan maallisilla rikkauksilla. Taitaa pääosa kristityistä suuntauksista omaksuneen tämän Vanhan testamentin näkökannan, etunenässä tietysti kalvinistit ja puritaanit sekä muut protestanttiset suuntaukset, joiden maallisen mammonan palvonta suurelta osin oli johtamassa Yhdysvaltain taloudelliseen kukoistukseen, joka nyt näyttää olevan rapautumaan päin. Ilmankos rikkauden autuaallisuuteen uskova ” kristillinen” oikeisto on raivossaan.

Olisiko Jeesuksen sanomisessa väärin tulkitsemisen mahdollisuus? Eihän hän suoranaisesti väitä, että rikkaus on syntiä. En oikein näe, että tässä olisi paljon selittelemisen varaa. Myös tietomme alkukristillisistä seurakunnista selvästikin osoittavat, että Jeesuksen ensimmäiset seuraajat suhtautuivat kielteisesti rikkauden keräämiseen.

Opillisesti kyseessä on tietysti siitä, onko omistanut sydämensä Jumalalle vai mammonalle, ja missään ei tietysti määritellä, mikä on rikkauden raja. Sanoisin kuitenkin, että lienee kuulun varakkaimpaan viiteen prosenttiin suomalaisista ja maailmanlaajuisesti epäilemättä rikkaimpaan prosenttiin. Joten aika heikko on tuo meikäläisen ennuste taivaaseen pääsyn osalta.

Jehovan todistajat tosin väittävät, että taivaspaikat on jo jaettu, mutta paratiisiin voi vielä yrittää. Pitäisiköhän kallistua sitten tähän oppii. Sitten tosin joutuu luopumaan myös kolminaisuusopista, joka joskus Nikean kirkolliskokouksessa nuijittiin pöytään ja johon oli sen jälkeen uskottava kuolemantuomion uhalla. Jos ei roomalaiskatollinen kirkko koskaan ole ollut niitä kaikkein suvaitsevaisimpia, niin protestanttiset kirkkokunnat ovat valta-asemaan päästyään osoittautuneet vielä suvaitsemattomimmiksi. Ja vaikka Jehovan todistajat karttavat väkivaltaa, niin he ovat omassa oikeassa olemisessaan niitä kaikkein fanaattisimpia lahkoja.

Tuo raamattu näyttää kirjalta, josta jokainen voi poimia omia näkökantojaan tukevat kohdat ja löytää sieltä todisteet juuri sellaiselle katsantokannalle, joka tuntuu itselle sopivimmilta. Ja voi niitä vääräuskoisia, jotka erehtyvät olemaan eri mieltä.

Historiaan tutustuminen vieroittaa tehokkaasti uskonnollisesta ja filosofisesta hölynpölystä. Se paljastaa myös sen, miten vääriksi myös tieteelliset totuudet osoittautuvat. Tieteen kunniaksi on kuitenkin sanottava, että se rohkaisee – ainakin periaatteessa – asettaan kyseenalaiseksi totuuksia. Ja luonteeltaan tiede ei tietysti ole maailmankatsomus, vaikka jotkut sitä sellaisena yrittävät soveltaa.