Matkasimme
junalla Wellingtonista Aucklandiin hienojen maisemien halki. Tämä ei tietysti
ole alkuperäistä Uuden Seelannin maisemaa. Zeelannin manner oli 80 miljoonaa
vuotta sitten yhtä Etelänapamantereen, Australian, Etelä-Amerikan ja Afrikan
kanssa, kunnes ne erkanivat. 20 miljoonaa vuotta sitten alava Zeelanti oli upota
valtamereen, mutta sitten alkoi tuliperäinen vaihe ja Uusi Seelanti muodostui
sellaiseksi, joka se on nykyisin. Parin viimeisen miljoonan vuoden aikana on
lisäksi ollut muutamat jääkaudet.
Pitkä
eristyneisyys johti omaperäiseen flooraan ja faunaan. Ennen kuin maorit
saapuivat, 85% maasta oli metsän peitossa. Metsästyksen ja kalastuksen lisäksi
maorit olivat maanviljelijöitä. Muutamassa sadassa vuodessa metsäala pieneni 65
prosenttiin. Eurooppalaisten tultua se runsaassa sadassa vuodessa kutistui 25
prosenttiin.
Eläinten
puolesta maa oli lintujen ja myös pienten liskojen maa. Linnuista neljännes oli
kadottanut lentokyvyn tarpeettomana ominaisuutena. Ainoita nisäkkäitä olivat
lepakot. Maorit toivat mukanaan omia viljelykasvejaan ja myös oma koiransa sekä
Tyynenmeren rotan, joka oli heidän arvostamansa herkkuruoka. Lentokyvyttömät
linnut olivat helppoja ja herkullisia saaliita. Isoimmat moalajit olivat
strutsin kokoisia. Nyt niitä ei enää ole ja kiivitkin ovat harvinaisia. Myös
koirat saavat lentokyvyttömät linnut helposti kiinni ja rotat ovat
munarosvoja.
Eurooppalaiset toivat tullessaan vielä paljon tuhoisammat rotat,
kissat ja koirat sekä istuttivat luontoon näätäeläimiä, opossumeja,
riistaeläimiä, kaloja ja ties mitä. Uuden Seelannin alkuperäistä eläimistöä
kohtasi hirvittävä tuho. Valtava määrä lajeja on menetetty lopullisesti.
Floralla ei ole mennyt paljon paremmin. Nykyisistä kasvilajeista 25.000 on
tuontitavaraa. Ja myös kasvissyöjät, kuten esim vuohet, saattavat saada
hävitystä aikaiseksi.
Monta sataa
vuotta vanhat kaurimetsät kaadettiin surutta. Nämä valtavat jättiläispuut olivat
erinomaista rakennusmateriaalia ja hyviä esim. purjelaivojen rakentamisessa.
Metsää raivattiin surutta maanviljelyksen tarpeiksi. Kaikesta hävityksestä
huolimatta Uusi Seelanti on edelleen luontonsa puolesta upea paikka ja nykyisin
ympäristön suojelu otetaan täällä hyvin vakavasti. Paljon vanhaa on vielä
jäljellä ja uhanalaisia lajeja elvytetään.
Maatalous on
karjatalousvaltaista ja perustuu nautoihin ja lampaisiin. 50-luvulla elintaso
oli maailman toiseksi korkein. Vielä 60-luvulla kolmannes maan vientituloista
tuli villasta. Yksipuolisuus on myös heilautellut maan taloutta rajusti.
Vieläkin maatalous vastaa puolesta vientituloista, mutta se on kuitenkin
monipuolistunut ja turismi on noussut sen ohella tärkeäksi elinkeinoksi. Viime
vuosina on mennyt hyvin. Varmaan osa syynä on se, että nälkäinen Kiina on luonut
maailmanmarkkinoilla imua päävientiartikkeleille.
Yli miljoonan
asukkaan Aucklandista en lyhyen vierailun perusteella osaa vielä kovin paljon
sanoa, mutta tuntuu siltä, että yli puolta pienempi pääkaupunki Wellington on
viihtyisämpi. Joka tapauksessa viihdyn koko ajan täällä paremmin ja paremmin.
Ehkä maan mielenmaisemassa on kuitenkin jotain samaa kuin Suomessa. Tämä on
samanlainen nuori, pieni, pönäkkä valtio, joka korostaa omaa erinomaisuuttaan ja
on maailman paras maa. Ja täytyy myötää, että useissa asioissa se on Suomea
edellä: modernimpi, kansainvälisempi, tyylikkäämpi … erilaista luontoa on vaikea
verrata, mutta ei se tässäkään asiassa häviä Suomelle.
Nyt olemme
kuitenkin lentokentällä sähläämässä tavanomaiseen tapaan lentoaikataulujen
kanssa ja odottamassa lähtöä joululomalle kotimaahan. Myös blogimme jää
joulutauolle ja jatkunee sitten ehkä tammikuun puolen välin
kieppeillä.