Olemme olleet nyt muutaman päivän telakalla. Hommat ovat edenneet vauhdikkaasti, mutta tehtävälistaan tuntuu löytävän jatkoa sitä mukaan kun se toisesta päästä lyhenee. Toistaiseksi olemme kuitenkin optimistisia, että viikon kuluessa hommat olisivat pääpiirteissään hoidettu.

Hyvä juttu, että saavuimme tänne kärkipäässä. Telakallekin päästiin viikon odotusajalla. Nyt se on jo yli kaksi viikkoa ja kohta varmaan kuukausi, kun pääjoukko on saapunut. Paikallisillakin veneilijöillä kun on sesonki, koska paatti pitäisi saada kuntoon ennen joulukuussa alkavia kesälomia.

Alaskalaiset ystävämme Paul ja Julia saapuvat tänne puomi kahdessa osassa. Oletimme heidän olevan täällä ennen meitä, mutta lähdettyään Tongalta heille tuli vahinkojiippi. Preventteri oli kiinni puomin keskiosassa, mutta vaikka se piti, niin puomi hajosi keskeltä kahteen osaan (parempi olisi se preventteri puomin päässä, mutta kun se on siellä niin epäkäytännöllinen). Myös yksi saalinki sai siipeensä. He palasivat Tongalle, tekivät siellä hätäkorjauksen, ostivat vanhojen polttoainekanistereiden lisäksi tusinan uusia ja tulivat pääosin moottorilla ja myös välillä myrskypurjeilla, kun tuuli oli vastainen. Vähän lyhyempään matkaan kuin meillä Fijiltä heiltä meni 44 jalkaisella Hunterilla puolitoista kertaa enemmän aikaa, vaikka tulivat lähes koko matkan koneella.

Heillä on monta Pacificin ylitystä takanaan ja tämä on heille jo kuudes kerta, kun he tulevat Uuteen Seelantiin. He ovat käyneet läpi pitkän prosessin ja saaneet maahanmuuttoluvan tänne. Jos he olisivat saapuneet neljä päivää myöhemmin, niin lupa olisi rauennut ja uutta ei olisi herunut, koska he olisivat olleet jo liian vanhoja.

Myös suomalaisvene Kastehelmi on ilmeisesti jo saapunut Uuteen Seelantiin. He menivät vähän etelämpänä olevaan Whangareihin. Heidän kolme vuotta vanhassa Malössä oli suurin piirtein samanlainen rikivaurio kuin meillä ja he havaitsivat sen Tongalla, jossa he joutuivat odottelemaan kuukauden verran uusia osia Ruotsista.

Saimme postia myös nuorilta ranskalaisilta huimapääystäviltämme. He ovat tämän vuoden aikana kahdesti hukanneet 2/3 peräsimestään - ilmeisesti ensimmäinen korjaus Chilessä ei paikallisilta ammattilaisilta mennyt ihan nappiin. Lisäksi he ovat kertaalleen hajottaneet moottorinsa korjauskelvottomaan kuntoon. Nyt he ovat saaneet isomman vuodon, koska peräsimen tukirakenteet ovat osittain pettäneet, ja ovat juuttuneet Singaporeen. Heidän master plan menee uusiksi ja nyt he miettivät, onnistuisivatko saamaan jostain tilapäistä työtä ja suorittamaan veneen korjauksen ajan kanssa.

Tällaista tämä blue water cruising näyttää olevan. Päivä paistaa tai sataa vähän kaikille riippumatta siitä, onko iso vai pieni vene, uusi vai vanha, kallis tai halpa, paljon kokemusta tai vähän kokemusta.