Viihdymme hyvin Opuassa. Tämä on viihtyisä pikku paikka.
Veneilypuolen tarvikkeita ja ammattitaitoa löytyy joka lähtöön. Aika on mennyt
työjärjestystä junailtaessa ja aikatauluja sopiessa. Korjaus- ja huoltolista on
yllättävän pitkä
Isoin
yllätys tuli meille rikauksen osalta. Enne Suvasta lähtöä kiipesin mastoon ja
tarkistin rikin rutiininomaisesti. Kaikki oli kunnossa. Olen ollut tyytyväinen
rikiimme. Toppirikauksen osalta suositellaan vaijereiden uusimista kymmenen
vuoden välein ja osittaistakilan osalta jopa viiden vuoden välein. Tai sitten
kun maileja on kertynyt 30.000-40.000. Meillä oli tällä rikillä maileja takana
viisi ja puoli vuotta ja 25.000 mailia.
Koska
9/10 takilamme on aika lähellä toppirikkiä, ajattelin, että ehkä vielä
selviäisimme pari vuotta. Sanoin Helinälle, että nyt meillä on vieressä hyvä
ammattimainen rikauspaja, mitä ei usein matkan varrelle satu. Annetaan
ammattilaisten käydä rikimme läpi.
Ja
yllätys yllätys: alavantista, joka ottaa vastaan kovimmat kuormat, kolme säiettä
oli poikki ja päävantista yksi. Kun yksi säie katkeaa, niin pian menee pari
muuta ja hetkessä loputkin. Ketjureaktio on valmis: kun yksi vantti katkeaa,
niin saman tien menee seuraava.
Olen
melko varma, että Suvassa kaikki oli kunnossa, koska tarkastin juuri nämä paikat
huolella. Eli vaurio on tapahtunut matkan varrella. Välillä rikimme oli kovilla,
kun menimme yli kahdeksaa solmua, mutta mitään broacheja tai vahinkojiippeja tai
epatavallisia shokkikuormia ei ollut. Kunnossa olevan rikin olisi pitänyt
helposti kestää nämä kuormat.
Jos
alavantti olisi pettänyt 10-15 m/s tuulessa, olisi ollut aika todennäköistä,
että masto olisi kaatunut ennen kuin olisimme ehtineet tehdä mitään. Eli olimme
hyvin lähellä menettää mastomme kesken pitkää legiä. Tämä on yksi kaikkein
epätoivottavimmista vaurioista, mitä purjeveneelle voi tapahtua.
Tämä
on kallis korjaustoimenpide, mutta luojan kiitos rikaus kesti tänne asti, ja
tämän parempaa paikkaa laittaa asiat kuntoon on vaikea
löytää.
