32:45.26S 175:09.05E

Valentina
Fri 14 Oct 2011 06:04

Torstain vastaisena yönä paistoi täysikuu ja purjeet oli viritetty 50 asteen tuulikulmalle. Koko yönä ei tarvinnut koskea mihinkään ja matka taittui 5-6 solmua. Torstaina aamupäivällä tuulet hiipuivat ja iltapäivällä ajoimme hetken aikaa koneella, koska purjeet eivät enää mainingissa pysyneet vedossa. Illaksi tuulet taas palasivat navakoina ja nyt perjantaina olemme jatkaneet tiukkaa kryssiä mutkitellen aina tuulen oikkujen mukaisesti, kunhan suurin piirtein ollaan menossa kohti maalia.

Pienet saderintamat ovat nytkin olleet vaikein elementti. Ne vaikuttavat tuuleen aina paljon laajemmalla alueella kuin itse sadealue ja välillä tuovat mukanaan arvaamattomia puuskia. Isoin muutos tällä legillä on ollut keskiviikkona, kun tuuli tuli vielä takaa ja ylhäällä olivat spiiratut keulapurjeet. Aluksi tuuli voimistui 15 m/s ja sitten tuli yllättäen voimakkaimmillaan 25 m/s puuska. Helinä on ruorivuorossa ja kun kuulin menon yltyvän, niin pistin pääni ulos, kun vauhtia oli jo yli yhdeksän solmua. Helinä vain kysyi, että pitäisiköhän reivata. Minulla tuli siinä vaiheessa kiire kannelle.

Olemme tällä legillä ajaneet paljon veneen äärirajoilla, usein aivan liikaa rättejä ylhäällä. Syy on siinä, että alkujaan olin ajatellut, että olisimme perillä tiistain tietämissä. Hyvin pian kuitenkin selvisi, että lännestä on taas lähestymässä ärhäkkä rintama ja maanantaiksi on odotettavissa 15-25 m/s vastaista tuulta. Siinä tilanteessa meillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin kryssiä myrskypurjeilla pääsemättä kuitenkaan varsinaisesti eteenpäin, jäädä piihin tai lähteä tuulen mukana väärän suuntaan. Arvatenkin yritämme sunnuntaiksi perille.

Yleensä säärintamien tarkka ennakointi on vaikeaa. Jos puhutaan seitsemän päivän ennusteesta, niin matalan ja korkean keskusten suunta ja etenemisnopeus ehtii tyypillisesti muuttua 2-4 kertaa, ennen kuin ne ovat ajankohtaisin. Siksi pidemmän tähtäimen etenemisstrategian laatiminen on aika turhaa. Me olemme karkeasti pyrkineet menemään suorinta reittiä, mutta hienosäädämme sitä 1-2 päivän tähtäimellä ennusteiden mukaisesti. Maanantaiksi ennustettu rintama on niin laaja, että se tulee varmasti, mutta milloin tarkasti ja millä alueella ovat kovimmat tuulet, se selviää vasta myöhemmin.

Lämpötiloissa on tapahtunut dramaattinen muutos. Olimme jo tottunee tropiikkiin, jossa 30 astetta on normaali ja alle 25 astetta on kylmä. Veden lämpötila on tippunut 26 asteesta 16 asteeseen ja sen huomaa. Varsinkin yöllä ilmanlämpötila ja vedenlämpötila ovat jokseenkin samat. Kerrastot ovat taas tarpeen.

Sain plotterin maahan tuojalta sähköpostitse neuvon, että kannattaisi yrittää koputella näyttöruutua. Kokeilin tätä, mutta ei auttanut. Ehkä olin liian kovakourainen. Yöllä Helinä paremman tekemisen puutteessa koputteli näytön ensin perusteellisesti, laittoi virrat päälle ja plotteri heräsi henkiin. Inhimillisiä olentoja ovat nämäkin. Tarvitsevat vain hellää huolenpitoa. Keksimmeköhän jonkun muun keinon ongelman korjaamiseen, kuin antaa plotterille tarvittaessa terapiaa.

Purjehtiessa käytämme maston huipussa olevaa trikoloria, moottorilla ajettaessa ajovaloa ja alempia kulkuvaloja. Yöllä testasin alempien kulkuvalojen toiminnan, koska keulan punavihreässä valossa on ollut usein kontaktihäiriöitä. Havaitsin, että valo toimii, mutta punavihreän värin antava suojakansi oli tippunut mereen. Olen havainnut, että tämä keulassa oleva kulkuvalomme on yleisin malli suomalaisissa purjeveneissä. Ja usein olen ihmetellyt sitä, millaisia leluja ne oikein purjeveneisiin myyvät. Aallokossa aallot huuhtelevat keulaa ja juuri tämä valo joutuu kaikkein eniten korroosiolle ja fyysiselle rasitukselle alttiiksi.

Sen sijaan Raymarinin plotteri on kyllä laatutavaraa. Siitä huolimatta kaikkeen navigointielektroniikkaan pitäisi liimata varoitustarra ”elä luota siihen, että tämä laite toimii silloin, kun sitä kaikkein eniten tarvitset”