23:41.96S 143:42.89W

Valentina
Sat 21 May 2011 23:02

Tänään sitten korjauslistamme piteni: DuoGen veto-/tuuligeneraattorimme sanoi sopimuksen irti. Yksinkertainen pikku osa, joka yhdistää propellin akseliin hajosi. Mutta sitä ei korjata muutoin kuin varaosalla. Osan vastinkappale, joka on pitkässä juoksussa kuluva osa, minulla oli varaosana, mutta ei tietysti tätä. Näinhän se yleensä menee.

Itse Bavaria-veneemme on kestänyt hyvin (kop,kop). Mutta nämä kalliit merkkituotteet, joita veneeseen on asennettu, ovat aiheuttaneet ongelmia. Tämä on aika rasittava ympäristö laitteille. Suolainen merivesi, auringonpaiste, tuulet ja jatkuva keinuminen laittavat ne kovalle rasitukselle.

Joku sanoi meille, että me olemme selvinneet aika vähillä ongelmilla. En tiedä, mutta ainakin ajoituksen suhteen olemme olleet onnekkaita kuten tässä tapauksessa, kun meillä ei ole edes mahdollisuuksia kuluttaa paljon sähköä. Eivätköhän nuo aurinkopaneelit yksistäänkin riitä. Ja moottorin kanssa ongelmat olivat vähän ennen Chilen Patagoniaan saapumista ja heti sieltä tulon jälkeen. Chilen kanavat on se vihoviimeinen paikka saada moottoriongelmia.

Merellä on ollut kovin yksinäistä. Joitain lintuja joskus näkee, niitäkin yleensä vain jos alle sadan mailin päässä on joku atolli. Enää ei ole ollut paljoa lentokalojakaan, noita kaloja, jotka mielivät linnuiksi. Delfiinejä emme ole nähneet Chilen rannikon jälkeen. Mutta tänään yksi iso valas käväisi näyttämässä meille hyppytaitojaan.

Kummallista tuo evoluutio. Jotkut nisäkkäät tahtovatkin takaisin veteen. Jotkut linnut päätyvät lentokyvyttömiksi juoksentelijoiksi tai uimareiksi. Ja jotkut kalat taas haluavat lentää. Muutos tuntuu jatkuvalta, mutta sen suunta on sattumanvaraista.