Gambiers 3

Valentina
Mon 16 May 2011 03:14

Eilisiltana saapui saderintama, ja taivaanranta täyttyi ajoittain yläsalamoista, mutta ei ukkosen jyrinää ja selvästi näkyviä salamoita.  Tätä jatkui läpi yön. Myös päivä on ollut sateinen, vaikka enää ei ole ukkostanut.

Gambiersin saarten pääelinkeino on helmien viljely. Ihmiset Mangarevan kylässä ovat ystävällisiä, mutta eivät erikoisen kiinnostuneita veneilijöistä, puhumattakaan, että olisi yritteliäisyyttä kerätä heiltä rahat pois. Puusta pudonneita hedelmiä voi kerätä, mutta ensin on pyydettävä lupa. Kanat juoksentelevat vapaana pihapiirissä ja kukot kiekuvat 24 tuntia vuorokaudessa. Päivällä siihen ei kiinnitä huomiota, mutta yöllä ennemminkin, koska se rikkoo muutoin täydellisen hiljaisuuden.

Luultavasti hyvinvointivaltio Ranska kustantaa saarelaisille peruspalvelut ja ympäröivä trooppinen paratiisi tarjoa ihmisille mukavan joutilaan elämän. Miksi vaivautua turhaan touhuamaan kaikenlaista, kun elämä sujuu kivasti näinkin tässä puutarhamaisessa kylässä.

Puhtaasti Mangarevalaista alkuperää olevia asukkaita on itse asiassa melko vähän jäljellä. Gambiersilla on surullinen historia. 1800-luvun alussa jesuiitat ottivat saariston hallinnon johdettavakseen pappi Honore Lavalin johdolla. Muutama tuhat alkuasukasta käännytettiin ja pakkotyömäisissä olosuhteissa he joutuivat rakentamaan kirkkoja, luostareita ja muita pyhiä rakennuksia. Tässä prosessissa kuoli suurin osa alkuperäisistä asukkaista muutamassa vuodessa ja heidän kulttuurinsa tuhottiin.  Isä Lavalin muistolaatassa lukee, että ”hänen muistonsa näillä saarilla olkoon siunattu”.