Kevyessä tuulessa Valentina lipui noin neljää solmua läpi yön.
Seuranamme oli kirkas tähtitaivas. Niin monenlaisen ilmeen meri voi tarjota.
viisitoista mailia ennen saarta meitä vastaan taistellut merivirta joutui
antautumaan. Pääsimme sittenkin perille. Aamun valjetessa horisontista nousi
näkyviin kymmenen mailin päässä Pitcairnin saari (äännetään Pitcern).
Saari
on saanut nimensä tähystäjän mukaan, joka märssykorista saaren ensimmäisenä
havaitsi – land ahoy! Tämä vehreä saari on niitä harvoja, jonka kulttuuria
eurooppalaiset eivät ole tuhonneet. Saari oli nimittäin asumaton, kun
eurooppalaiset tulivat. Mutta ennen heitä täällä oli ollut
polynesialaisia.
Ankkuroimme Boynty bayhin, joka on saanut nimensä lahdesta, jossa
kapinallinen Fletcher Christian,
alkujaa second in command ja kapinan johtaja, upotti Boyntin sytyttämällä sen
tuleen. Muutamien saarelle päätyneiden kapinallisten sekä heidän mukanaan
tulleiden polynesialaisten jälkeläisistä sai alkunsa saaren nykyinen
asujaimisto. Laivalla oli miehistöstä matkassa mukana alkuperäisestä miehistöstä
kahdeksan ja lisäksi neljä nuorta polynesialaismiestä. Ja sitten lisäksi vaimot,
joita miehistö oli Tahitilla nainut.
Saarelle laiva päätyi ehkä sattumalta. Fletcher epäilemättä tiesi
saaren olemassaolosta, koska hänellä oli laivastoupseerina mahdollisuus
Lontoossa tutkia karttoja, joista kopioitakin oli matkassa. Mutta ilmeisesti
hänellä hallussa olleet sijaintitiedot olivat väärät.
Yöksi
jäimme keikkumaan ankkuripaikkaan, jonne maininki löytää tiensä, vaikka olemme
suojan puolella. Rantautuminen kumiveneellä edellyttää hyviä olosuhteita. Jopa
näinkin hyvällä kelillä saattaa yllättävä iso maininki murtua
rantautumispaikalla.
Kävimme kirjoittautumassa sisään tähän saareen, joka on varsin
itsenäinen, mutta kuuluu kuitenkin British overseas territories alueisiin.
Kanssakäyminen ja kulttuurisiteet ovat voimakkaimmat Uuden Seelannin ja
Australian suuntaan.
