Ajoituksemme tulla pääsiäiseksi pääsiäissaarelle meni nappiin. Kiirastorstaiaamuna kello yksi ankkuroiduimme Pääsiäissaaren pääkaupungin Hanga Roan edustalle, joka on itse asiassa saaren ainoa kylä.

Ankkurimme tarttui yllätykseksemme jo toisella yrittämällä. Saarella ei ole mitään suojaisia ankkuripaikkoja. Yleensä kannattaa ankkuroitua tämän kolmion mallisen saaren luoteisrannikolle Hanga Roan edustalle, koska vallitsevat tuulet ovat idän puoleisia. Mutta koko ajan pitää olla valmius siirtyä koilis- tai kaakkoispuolelle, jos tuulen suunta muuttuu.

Valitettavasti pohja on kiveä- ja korallia ja paikkoja, joissa löytyy hiekkaa ja johon ankkuri pääsee kaivautumaan, on harvassa. Lisäksi saari nousee jyrkästi merestä ja ankkurointisyvyys on tyypillisesti parikymmentä metriä. Meilläkin on kaikki 80 metriä kettinkiä ulkona. Ankkuriköydellä ei täällä ole paljon virkaa, koska siinä on riski, että se hankautuu terävää korallia vasten poikki.

Herättyämme torstaiaamupäivä kului viranomaispyörityksessä. Armadassa kirjoiteltiin taas samat paperit ties kuinka monennen kerran. Terveystarkastus sujui lomakkeen täytöllä, jossa kieltäydyimme kaikenlaisista taudeista.  Agricultoral Service haastatteli meidät selvittääkseen, että meillä ei ole mitään kiellettyjä elintarvikkeita. Jos meillä esim. olisi ollut jotain Argentiinasta ostettuja tuoretuotteita, ne olisi pitänyt hävittää. Venettämme ei tultu tarkastamaan. Tullille toimitettiin aiempi tullausilmoituksemme ja passini, joka palautettiin parin tunnin päästä. Saa sitten nähdä, miten joskus onnistumme kirjoittautumaan ulos tästä maasta.

Ehdimme jo vähän tutustua paikalliseen elämänmenoon, Ensivaikutelmamme paikasta on positiivinen.

Rantautuminen on jonkinasteista urheilua isojen maininkien murtuessa saaren rantaan. Kumiveneellä pitää osata etsiä sopiva väylä, jossa aallot eivät murru. Vaikka olemme suojanpuolella, niin maininki kyllä löytää tännekin tiensä. Nyt on onneksi melko tyyntä. Lähelle ankkuroitunut australialaispurjehtija sanoi, että viime viikko oli sen verran paha, että kumiveneellä oli turha yrittää rantaan.

Saarella vierailee vain kolmisenkymmentä purjevenettä vuosittain. Tämä johtuu syrjäisestä sijainnista ja ehkä myös huonoista ankkurointiolosuhteista. Jotkut Panaman kanavan läpi tulleet veneet menevät ensin Galapagokselle ja tekevät sieltä pitkän koukkauksen tätä kautta Ranskan Polynesiaan. Ja lähes kaikki, jotka ovat valinneet saman reitin kuin me, pysähtyvät täällä. Tapaamamme Australialaispurjehtija oli ollut menossa kohti itää ja poikennut tänne peräsinongelmien takia. Nyt täällä on meidän lisäksi peräti kolme purjevenettä, ehkä pääsiäisen kunniaksi ja myös vuodenajasta johtuen (tähän aikaan siirrytään kohti Polynesiaa) ja kaksi niistä myös teknisten ongelmien takia.