Ajoituksemme tulla pääsiäiseksi pääsiäissaarelle meni nappiin.
Kiirastorstaiaamuna kello yksi ankkuroiduimme Pääsiäissaaren pääkaupungin Hanga
Roan edustalle, joka on itse asiassa saaren ainoa kylä.
Ankkurimme tarttui yllätykseksemme jo toisella yrittämällä.
Saarella ei ole mitään suojaisia ankkuripaikkoja. Yleensä kannattaa ankkuroitua
tämän kolmion mallisen saaren luoteisrannikolle Hanga Roan edustalle, koska
vallitsevat tuulet ovat idän puoleisia. Mutta koko ajan pitää olla valmius
siirtyä koilis- tai kaakkoispuolelle, jos tuulen suunta muuttuu.
Valitettavasti pohja on kiveä- ja korallia ja paikkoja, joissa
löytyy hiekkaa ja johon ankkuri pääsee kaivautumaan, on harvassa. Lisäksi saari
nousee jyrkästi merestä ja ankkurointisyvyys on tyypillisesti parikymmentä
metriä. Meilläkin on kaikki 80 metriä kettinkiä ulkona. Ankkuriköydellä ei
täällä ole paljon virkaa, koska siinä on riski, että se hankautuu terävää
korallia vasten poikki.
Herättyämme torstaiaamupäivä kului viranomaispyörityksessä.
Armadassa kirjoiteltiin taas samat paperit ties kuinka monennen kerran.
Terveystarkastus sujui lomakkeen täytöllä, jossa kieltäydyimme kaikenlaisista
taudeista. Agricultoral Service
haastatteli meidät selvittääkseen, että meillä ei ole mitään kiellettyjä
elintarvikkeita. Jos meillä esim. olisi ollut jotain Argentiinasta ostettuja
tuoretuotteita, ne olisi pitänyt hävittää. Venettämme ei tultu tarkastamaan.
Tullille toimitettiin aiempi tullausilmoituksemme ja passini, joka palautettiin
parin tunnin päästä. Saa sitten nähdä, miten joskus onnistumme kirjoittautumaan
ulos tästä maasta.
Ehdimme jo vähän tutustua paikalliseen elämänmenoon,
Ensivaikutelmamme paikasta on positiivinen.
Rantautuminen on jonkinasteista urheilua isojen maininkien
murtuessa saaren rantaan. Kumiveneellä pitää osata etsiä sopiva väylä, jossa
aallot eivät murru. Vaikka olemme suojanpuolella, niin maininki kyllä löytää
tännekin tiensä. Nyt on onneksi melko tyyntä. Lähelle ankkuroitunut
australialaispurjehtija sanoi, että viime viikko oli sen verran paha, että
kumiveneellä oli turha yrittää rantaan.
Saarella vierailee vain kolmisenkymmentä purjevenettä vuosittain.
Tämä johtuu syrjäisestä sijainnista ja ehkä myös huonoista
ankkurointiolosuhteista. Jotkut Panaman kanavan läpi tulleet veneet menevät
ensin Galapagokselle ja tekevät sieltä pitkän koukkauksen tätä kautta Ranskan
Polynesiaan. Ja lähes kaikki, jotka ovat valinneet saman reitin kuin me,
pysähtyvät täällä. Tapaamamme Australialaispurjehtija oli ollut menossa kohti
itää ja poikennut tänne peräsinongelmien takia. Nyt täällä on meidän lisäksi
peräti kolme purjevenettä, ehkä pääsiäisen kunniaksi ja myös vuodenajasta
johtuen (tähän aikaan siirrytään kohti Polynesiaa) ja kaksi niistä myös
teknisten ongelmien takia.
