Aamulla tuuli sitten lopulta lakkasi. Myötäinen 2 m/s tuuli saa purjeet mainingin keikuttaessa vain lepattamaan. Lähes tyventä on luvassa pariksi päiväksi, jonka jälkeen tuulet pikku hiljaa ennusteiden mukaan viriäisivät. Voimme siis vain jäädä odottelemaan tuulia tai ajaa koneella, jolloin sivuuttaisimme tyvenen keskuksen vähän nopeammin.

Päätimme ajaa vuorokauden moottorilla. Polttoaineen riittävyys ei ole ongelma. Olemme Valdiviasta lähtömme jälkeen kuluttaneet vain jokusen litran dieseliä. Ja Pääsiäissaarelta voimme ostaa lisää. Ainoa asia, mikä huolettaa on juuri tämä ”voimmeko”. Näissä hommissa ei mikään ole varmaa. Sieltä ei olisi kiva jatkaa puolilla tankeilla.

Helinällä taitaa surutyö olla pikku hiljaa tehtynä. Tähän asti Helinä on potenut huonoa omaatuntoa siitä, miten se äiti kotipuolessa selviää. Nyt hän voi tuntea olevansa lopullisesti villi ja vapaa. Mutta kyllä hän vielä sanoo haluavansa palata opettajanvirkaansa. Hän on niin työlleen omistautunut. Yöllä, kun kuulen hänen puhuvan unissaan, on minulle selvää, että siellä hän koulussa jotain touhuaa.

Koska joka tapauksessa koneella, päätimme hyödyntää sitä myös veden tekemiseen. Mutta ensin kulutimme keulatankissa jäljellä olevan veden pyykkien pesemiseen. Sen jälkeen pysäytimme moottorin hetkeksi ja menimme mereen uimaan. Meriveden lämpötila on noussut kahteenkymmeneen asteeseen.