Matka on tänään jatkunut vähän kevyemmissä myötäisissä tuulissa. Aurinko paistaa kumpupilvien lomitse taivaalta. Tämä on blue water cruisingia parhaimmillaan.

Jo nuorena suunnittelin tulevani tänne purjehtimaan. Alkuperäisten suunnitelmien mukainen purjelaiva on tosin vaihtunut purjeveneeseen. Toisaalta sillä pääsee sellaisiin paikkoihin, mihin laivalla ei pääsisi.

Nyt siis olen perillä. Elämässä ei ole enää toteutumattomia suunnitelmia. Mitä pitäisi tehdä? Ryhtyäkö  suunnittelemaan uusia asioita? Vai pitäisikö vain olla ja antaa päivien kulua omalla painollaan? Ehkäpä tästä eteenpäin kysynkin vain Helinältä, mitä hän on suunnitellut ja elän sen mukaan. Ehkä hän on vielä matkalla jonnekin, minä en enää mihinkään.