39:26.20S 73:49.50W

Valentina
Fri 1 Apr 2011 23:15

Valdivian pursiseuralla pääsimme muutaman päivän odottelun jälkeen kelkalla ylös ja aloimme tutkia potkuria, koska selvästikin kaikki oireet liian alhaiseen nopeuteen koneella ajettaessa viittasivat potkuriin. Olin ajatellut, että todennäköisesti olin asentanut köysileikkurin terät väärin. Niiden tulee olla linjassa juuri potkurilapojen edessä. Kävi kuitenkin ilmi, että olin tehnyt toisen typerän virheen. Meillä on taittuva kolmilapainen potkuri ja yksi lavoista oli yhden hammastuksen verran pielessä. Asia oli nopeasti korjattu ja pääsimme vihdoin jatkamaan matkaamme, sillä olimme jämähtäneet tähän viihtyisään pikku kaupunkiin paljon pidemmäksi ajaksi, mitä olimme aikoneet. Nyt on jo korkea aika suunnata pohjoisemmaksi ennen talven tuloa.

Hyvästelimme tapaamamme uudet purjehdustuttavat, yksinpurjehtijoita molemmat. Toinen heistä on Kanadalainen merikapteeni, joka lähti kolmekymmentä vuotta sitten purjehtimaan 32 jalkaisella teräksisellä Colin Archerilla ja tekee pari kolme kuukautta vuodessa töitä kauppalaivojen kapteenina ja viettää vene-elämää lopun aikaa. Nyt hänen pitäisi vihdoin käväistä kotimaassaan laittamassa eläkepaperit vetämään.

Toinen on 44 vuotias sveitsiläinen, jonka piti kahdeksan vuotta sitten lähteä vuodeksi Karibianreisulle uudella 40 jalkaisella Elanillaan, mutta matka on venynyt ja hän on risteillyt maailman meriä, ennen muuta Tyyntä valtamerta, ristiin rastiin. Alkujaan hän ei suunnitellut ryhtyvänsä juuri yksinpurjehtijaksi. Hänellä oli paljon kavereita, jotka olivat luvanneet tulla mukaan purjehtimaan eri legeille. Ketään heistä ei kuitenkaan ilmaantunut, kun olisi ollut tarvetta. Nyt hänellä tosin oli mukanaan Mexicosta kyytiin hypänneet pari nuorta mukavaa tyttöä. Hänenkin suunnitelmissaan on nyt kahdeksan vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa käväistä kotimaassaan.

Ei taitaisi minusta olla yksinpurjehtijaksi. Helinän kanssa on niin mukava purjehtia. Ja on siinä enemmän riskitekijöitäkin. Esim. tämän sveitsiläisen Ericin veneeseen oli Japanin edustalla törmännyt laiva. Hän oli katsonut, että alukset eivät ole törmäyskurssilla ja nukahtanut, mutta laiva oli vaihtanut kurssia ja kymmenen minuutin päästä oli tullut koputtelemaan kylkeä. Onneksi törmäyskulma oli niin suotuisa, että hän selvisi lievillä rikivaurioilla. Se niistä väistämisvelvollisuuksista (eli konealus väistää purjeilla liikkuvaa). Turha edes olettaa, että isot laivat huomaavat pikku purkkareita.