Valdivian pursiseuralla pääsimme muutaman päivän odottelun jälkeen
kelkalla ylös ja aloimme tutkia potkuria, koska selvästikin kaikki oireet liian
alhaiseen nopeuteen koneella ajettaessa viittasivat potkuriin. Olin ajatellut,
että todennäköisesti olin asentanut köysileikkurin terät väärin. Niiden tulee
olla linjassa juuri potkurilapojen edessä. Kävi kuitenkin ilmi, että olin tehnyt
toisen typerän virheen. Meillä on taittuva kolmilapainen potkuri ja yksi
lavoista oli yhden hammastuksen verran pielessä. Asia oli nopeasti korjattu ja
pääsimme vihdoin jatkamaan matkaamme, sillä olimme jämähtäneet tähän viihtyisään
pikku kaupunkiin paljon pidemmäksi ajaksi, mitä olimme aikoneet. Nyt on jo
korkea aika suunnata pohjoisemmaksi ennen talven tuloa.
Hyvästelimme tapaamamme uudet purjehdustuttavat, yksinpurjehtijoita
molemmat. Toinen heistä on Kanadalainen merikapteeni, joka lähti kolmekymmentä
vuotta sitten purjehtimaan 32 jalkaisella teräksisellä Colin Archerilla ja tekee
pari kolme kuukautta vuodessa töitä kauppalaivojen kapteenina ja viettää
vene-elämää lopun aikaa. Nyt hänen pitäisi vihdoin käväistä kotimaassaan
laittamassa eläkepaperit vetämään.
Toinen
on 44 vuotias sveitsiläinen, jonka piti kahdeksan vuotta sitten lähteä vuodeksi
Karibianreisulle uudella 40 jalkaisella Elanillaan, mutta matka on venynyt ja
hän on risteillyt maailman meriä, ennen muuta Tyyntä valtamerta, ristiin
rastiin. Alkujaan hän ei suunnitellut ryhtyvänsä juuri yksinpurjehtijaksi.
Hänellä oli paljon kavereita, jotka olivat luvanneet tulla mukaan purjehtimaan
eri legeille. Ketään heistä ei kuitenkaan ilmaantunut, kun olisi ollut tarvetta.
Nyt hänellä tosin oli mukanaan Mexicosta kyytiin hypänneet pari nuorta mukavaa
tyttöä. Hänenkin suunnitelmissaan on nyt kahdeksan vuoden jälkeen ensimmäistä
kertaa käväistä kotimaassaan.
Ei
taitaisi minusta olla yksinpurjehtijaksi. Helinän kanssa on niin mukava
purjehtia. Ja on siinä enemmän riskitekijöitäkin. Esim. tämän sveitsiläisen
Ericin veneeseen oli Japanin edustalla törmännyt laiva. Hän oli katsonut, että
alukset eivät ole törmäyskurssilla ja nukahtanut, mutta laiva oli vaihtanut
kurssia ja kymmenen minuutin päästä oli tullut koputtelemaan kylkeä. Onneksi
törmäyskulma oli niin suotuisa, että hän selvisi lievillä rikivaurioilla. Se
niistä väistämisvelvollisuuksista (eli konealus väistää purjeilla liikkuvaa).
Turha edes olettaa, että isot laivat huomaavat pikku
purkkareita.
