Kunnostustyöt jatkuvat. Tapasimme hyödyllisen henkilön, Davidin. Hän on britti-insinööri, joka huoltaa ja korjailee veneitä täällä ja hän osaa kertoa, mistä saa mitäkin. Hän tuli tänne muutama vuosi sitten Etelä-Afrikasta hankkimallaan 42 jalkaiselle parikymmentä vuotta vanhalla purjeveneellä, ihastui ensin Patagoniaan ja sitten chileleläistyttö Catalinaan, jonka isä on tämän pursiseuran kommodori. Nyt heillä on vajaan vuoden ikäinen terhakka poika ja he olivat eilisiltana meillä illallisella.

Marinassa on meidän ja tanskalaisveneen lisäksi ulkomailta pari ranskalaispurtta. Toinen niistä on 43 jalkainen uusi Beneteau ja he lähtivät reissuun Ranskasta samoihin aikoihin kuin me. Miehellä oli venetarkastuksiin erikoistunut firma, jonka hän myi pois. Mukava pariskunta, mutta vaimo ei paljon puhu englantia.

Toinen on nuori ranskalaispariskunta Ovni alumiiniveneellään. Heillä on ollut huolia, koska mies on saanut hepatiitin ja on aika heikossa kunnossa. Epäilevät, että se olisi tullut simpukoista tai ostereista Chiloélta (ei enää Marea Roja aluetta). Nuo ranskalaiset kun ovat aina niin innokkaasti keräilemässä niitä rannasta. Näiden asioiden kanssa pitää olla varovainen. A ja B hepatiittia vastaan kannattaa ilman muuta ottaa rokote, mutta sitten on vielä näitä muitakin lajeja kuten C, D, E ja G alatyyppeineen.  Toivotaan, että kaveri alkaa toipua.

Aivan samanlaiset sairastumiset ja loukkaantumiset kuin maakravuillakin ovat purjehtijalle suuri riski. Kuulimme, että hollantilaiset ystävämme ovat päässeet jatkamaan matkaansa Puerto Madrynista. Bram on kuulemma loukannut ranteensa, mutta ei ilmeisesti niin vakavasti, että matka pitäisi keskeyttää.

Kruinsingyhteisö on varsinkin näillä syrjäseuduilla varsin sosiaalinen verkosto. Olemmekohan mekin jo identiteetiltämme enemmän elämäntapaintiaaneja kuin suomalaisia?