Keskiviikkona illallisvieraanamme oli tanskalainen Paul. Hän on
tällä hetkellä täällä yksin, koska vaimo on käymässä Tanskassa. Heillä on 14
metrinen vankasti rakennettu one-off ketsi. Sen ensimmäinen omistaja rakensi sen
live a board elämää varten, mutta kun se oli valmis, vaimo ei ollutkaan
innostunut vaihtamaan elämäntyyliä ja siitä seurasi avioero. Kaiken lisäksi
vaimo omisti veneestä puolet ja se oli pakko myydä. Näin Paul päätyi veneen
omistajaksi.
Chilen
kanavissa heiltä hajosi viime vuonna moottori. Yhdessä pikku kylässä he
yrittivät ensin kolme kuukautta korjata sitä paikallisen mekaanikon
avustuksella, mutta lopulta totesivat, että ei siitä enää konetta tule. Uuden
koneen hankintaan ja asentamiseen kuluikin sitten seuraavat neljä
kuukautta.
Me
olemme jatkaneet vuosihuoltoa. Eilen ja tänään saimme vinssimme huollettua.
Kahdeksan vinssin purkamiseen, putsaamiseen, rasvaamiseen ja kokoamiseen menee
kahdelta ihmiseltä työpäivä. Pari ensimmäistä kerrosta pohjamaalia on jo
levitetty.
Maalit
tuulivat Santiagosta parissa päivässä. Olemme käyttäneet Hempelin Antifouling
Globic maalia. Se ei kai ole Itämerellä sallittujen huvivenemaalien joukossa.
Ensimmäisen kerran maalasin sillä kuitenkin Suomessa, kun lähdimme pariksi
kesäksi Iso-Britannian kierrokselle ja sitten, ennen kun lähdimme Kanarialle
2009.
Edellinen maalaus oli Lanzarotella viime toukokuussa. Maalin hinta
oli parikymmentä prosenttia halvempi kuin Suomessa. Täällä Chilessä hinta oli
edelleen tippunut parikymmentä prossaa (rahteineen Santiagosta tänne, josta on
15 tunnin ajomatka). Pitänee purjehtia vielä kauemmaksi ennen seuraavaa
maalausta.
Miksiköhän tuotteet maksavat Suomessa usein paljon enemmän kuin
muualla? Markkinoiden pienuus ei taida selittää asiaa, koska Viron markkinat
ovat vielä pienemmät, mutta kilpailu tuntuun siellä toimivan tehokkaammin. Ehkä
suomalaiset ovat niin eteviä myyntimiehiä. Tai kuluttajista on vain kiva maksaa
kunnon hinta hyvästä tavarasta.
Me
olemme joka tapauksessa olleet tyytyväisiä maaliin. Sitä tosin myydään vain 20
litran tölkeissä ja meillä se merkitsee sitä, että voimme laittaa neljä
kerrosta. Meillä ei vielä olisi ollut mitään tarvetta uudelleen maalaukseen,
mutta koska emme tietä, milloin seuraavan kerran olemme paikassa, missä saamme
veneen ylös ja voimme ostaa maalia, tämä oli sopiva hetki
maalaukselle.
Vieressämme kunnostaa viisikymmentä vuotta vanhaa Lanchaa
(paikallinen perinteinen puuvene) santiagolainen kippari lomapuhdetöinään.
Hänellä on apunaan hollantilainen lankomies, joka kertoi, että kippari on
kuuluisa chileläinen kokki – täälläkin ovat muodissa nuo kokkisota kamppailut
TV:ssä. Jos joskus eksymme pääkaupunkiin, meille olisi kutsu tulla vierailemaan
hänen ravintolaansa.
Ensi
viikoksi on luvassa sateita, joten yritämme saada maalauksen hoidettua ennen
sitä. Näyttää siltä, että meille ei muutamaan päivään tule vapaa-ajan ongelmia.
Kun ihmettelin förstille, että naapurillamme on kummallinen tapa viettää lomaa,
hän kysyi, että onko mielestäni tämä vinssien rasvaus sitten yhtään parempi
tapa. Mutta tässä onkin se ero, että me emme ole lomalla, vaan live a board
ihmisiä, vähän niin kuin
elämäntapaintiaaneja.
