42:19.44S 73:15.30W

Valentina
Sat 19 Feb 2011 18:25

Eilen tutustuimme nuoreen santiagolaispariskuntaan, joka on Chiloélla lomailemassa neljän pienen lapsensa kanssa. Tämä marina on ollut heidän vakiolomanviettokohteensa. He ovat vuokranneet läheisen kivan mökin ja heillä on 25 jalkainen päiväpursi. Isäntä olisi ehkä kiinnostunut laajentamaan purjehdusharrastustaan. Heillä on vuoristossa loma-asunto, jossa he käyvät hiihtämässä. Jos sen myisi, niin rahoilla voisi ostaa ison purjeveneen.

Pyysimme heidät veneellemme kahville. Saimme vastakutsun tulla illalliselle heidän mökilleen. Keskustelunaiheista ei ollut pulaa ja kommunikointi sujuu englanniksi. He ovat kiinnostuneita matkastamme ja miten oikein ylitämme valtameriä, miten olemme varustautuneet matkaan ja minkälaista elämää vietämme. Me taas olemme kiinnostuneita heidän elämästään Chilessä.

Suomalaisesta näkökulmasta pariskunta on sellaisia tavallisia mukavaa elämää viettäviä ihmisiä. Täkäläisittäin he edustavat tietysti rikasta kansanosaa. Täällä vaurastuminen onnistuu, jos on menestyvä yrittäjä tai hankkii itselleen hyvän koulutuksen. Kouluttautumisen esteenä vain on se, että esimerkiksi yliopisto-opiskelu on kallista ja vain harvoilla on siihen varaa. Suomessa se on lähes ilmaista, mutta eipä sitten tuo työnsaanti opintojen jälkeen enää olekaan itsestään selvää.

Miehellä on veljensä kanssa pakkausalan yritys. Emäntä on saksalaistaustainen (kuten monet täälläpäin Chileä) ja on lukenut kieliä. Nyt hän on kotirouva, koska jonkun on huolehdittava lapsista. Asiaa tosin auttaa se, että heillä on pari perulaista kodinhoitajaa, jotka olivat mukana täälläkin.

Samanlainen kansainvälistymisprosessi on käynnissä täällä kuten Euroopassakin. Chileen on tullut paljon siirtolaisia etenkin Perusta ja Boliviasta. Santiagossa on kuulemma parisataatuhatta perulaista. Täällä integraatiota helpottaa yhteinen kieli ja katolinen tausta, vaikka ongelmiakin kuulemma on. Työteliäiden siirtolaisten jälkipolvi ei aina saa työtä tai edes haluakaan sitä, vaan ajautuu rikollisille poluille.

Kansainvaellusten aika on jälleen koittanut, tai ehkä kansalaisten vaellus. Suomalaisetkin valkokaulustyöttömät voisivat saada paremmin hommia, jos olisi tuota liikkuvuutta enemmän. Suomessa on koulutuksen saaneista ihmisistä ylitarjontaa, mutta maailmalla heistä on pulaa. Pitkälle pääsee pelkästään sillä, että on kielitaitoa ja yleissivistystä.  Jos vielä toisi mukanaan vähän pääomaa, se parantaisi asemia. Kynnys oman yrityksen perustamiselle on usein matalampi kuin Suomessa ja monessa maassa yrittäjät toivotetaan tervetulleiksi.

Pian tämäkin etulyöntiasema on menetetty. Nousevissa talousmahdeissa valmistuu massoittain ihmisiä yliopistoista ja muista opinahjoissa. Ohi on pian se aika, jolloin yhden suomalaisen insinöörin palkalla voi palkata sata intialaista insinööriä. Näyttäisi siltä, että Suomella on edessä suhteellisen kurjistumisen aika, mahdollisesti absoluuttisenkin.

Kansainvälinen talous on kokenut muutamassa vuosikymmenessä voimakkaan rakennemuutoksen. Nykytilannetta on aivan hyödytöntä yrittää järkiperäistää itselleen muutaman kymmenen vuoden takaisilla kansantaloustieteen teorioilla ja malleilla. Kansalliset taloudet ovat liudentumassa monikansalliseksi sekamelskaksi. Uusia talousteorioita ei ole syntynyt selittämään uutta maailmaa. Minulla itsellänikin on huonosti tarjota uusia malleja tai päteviä talouspoliittisia ohjeita. Mutta ainakin voin pitää silmäni auki ja nähdä, mitä ympärillä tapahtuu. Välillä kun seuraa poliittista ja talouspoliittista keskustelua, herää kysymys, käyvätkö sitä sokeat ihmiset.

Muutosvauhti on hämmästyttävä. Kyseessä on voimakas murros. Ja tällä hetkellä näyttää siltä, että vauhti ei suinkaan ole hidastumaan päin. Välillä ihmiskunnan historiassa on otettu askeleita taaksepäin. Ehkä kansakunnatkin saattaisivat vastareaktiona jälleen sulkeutua, mutta siihen suuntaan viittaavia merkkejä on kovin vähän lukuun ottamatta joitakin kansan syviä rivejä puhuttelevia poliittisia liikkeitä ja fundamentalistisia uskonnollisia liikkeitä, etenkin tuolla islamistisessa maailmassa. Länsimaissa fundamentalistikristityt kovasta yrityksestä huolimatta näyttävät jo menettäneen pelin ja luulen, että nuo rättipäätkin käyvät viimeistä epätoivoista taisteluaan.

Tieto on viime kädessä voimakkaampi ase kuin kiihkoilijamuslimien kiväärit ja pommit. Kukapa järkevä ihminen olisi sitä mieltä, että tyttöjen ei kuulu käydä koulua ja poikien tulee opiskella koraanikoulussa uskontoa ulkolukuna. Tieto tulee ennen pitkää saavuttamaan takapajuisimmatkin kylät.

Ottaen huomioon oman kulttuurimme nopean integroitumisen muuhun maailmaan, niin ihmeen sitkeästi Suomessakin vielä porukkaa uskoo itseensä jonain erinomaisena ja muita etevämpänä kansakuntana. Meillä on ollut onnekas ja hyvä historiallinen vaihe, mutta pian kääntyy taas historian ratas, eikä se lupaa meille mitään erityisasemaa. Kansakunnalla on kertynyt vaurautta, mutta nopeasti pakenevat pääomat maasta muualle, missä kapitaalille saa paremman tuoton. Ja siitä hyötyvät ne, joilla kapitaalia on. Mutta edessä voivat olla myös maailmanlaajuisesti poliittisesti epävakaan ajat, ja silloin haihtuvat omistajien pääomat nopeasti, jos koittaa niiden uudelleen jako.

Meidän oli kuitenkin aika jatkaa matkaamme, vapaana maailman murheista kuin taivaan linnut. Olimme olleet Chiloén saarella viikon. Nyt siirryimme pienen Isla Mechuquen saaren lahteen pastoraalisiin maisemiin. Lämpimät kesäpäivät jatkuvat. Onneksi 11 asteinen merivesi tuo viilentävää helpotusta vene-elämäämme.