Saavuimme aamulla kuuluisalle Chiloén saarelle. Vaikka vielä olemme
Patagoniassa, olemme saapuneet sivilisaation pariin. Takana on korpivaelluksemme
saariston erämaassa.
Nyt
kun me urheat seilorit olemme selvinneet Patagoniassa tähän suotuisimpaan
vuodenaikaan uudenaikaisella veneellämme kaikkine vempaimineen ja lämpimine
pukuinemme, olen joutunut ajattelemaan, miten nuo tämän maanosan kaikkein
varhaisimmat merenkulkijat tulivat juttuun.
Se
vähän, mitä olen lukenut, viittaisi siihen, että näiden villi-ihmisten kulttuuri
oli kivikautista tasoa. Piirroksista ja joistain vanhoista valokuvista voi
nähdä, että nämä alkuasukkaat olivat lähes aina alasti tai puolialastomia vain
joitain turkiksia suojanaan.
”Kanoottiheimot” kuten
Chonoset vaeltelivat ympäri saaristoa ja kanavia aina Cap Hornille saakka.
Espanjalainen purjehtija Juan Ladrillero kirjoitti 1558 heistä näin:” Nämä
ihmiset ovat hyvin olosuhteisiin sopeutuneita ja kyvykkäitä. Heillä on mukanaan
karkeasti valmistettuja keihäitä ja valaan luusta tehtyjä veitsiä … he liikkuvat
tuohesta tehdyillä kanooteilla … he syövät raakaa merileijonan lihaa ja
simpukoita. He eivät käytä astioita tai kattiloita. He eivät tunne suolan
käyttöä.”
Darwinkin kauhisteli näiden heimojen alkeellista elämää eikä
osannut muuta kuin suositella lähetystyötä alkuasukkaiden sivistämiseksi.
Ilmeisesti tälle eläinlajien moninaisuuden ymmärtäjälle ei riittänyt ymmärrystä
erilaisten ihmiskulttuurien kirjolle. Kaiken kaikkiaan Patagoniassa on asunut 15
eri heimoa. Kaikkein eteläisimmässä
osassa, Tulimaassakin, asui viisi eri etnistä ryhmää. Tulimaa lienee asutettu
noin 10.000 vuotta sitten.
Valkoisen miehen massiivinen valaan- ja hylkeidenpyynti kuihdutti
intiaanien saalistamismahdollisuudet. Jotkut heimot perustivat elantonsa
guanacoiden (laamojen) pyyntiin. Myös näiden populaatio romahti. Intiaanit
ryhtyivät sen seurauksena henkensä pitimeksi varastelemaan valkoisen miehen
lampaita. Siitän seurasi intiaanien metsästys ja intiaaneista jopa maksettiin
tapporahaa.
Intiaaniheimojen rippeitä yritettiin myös kerätä joidenkin
lähetysasemien suojiin. Sen seurauksena he kadottivat identiteettinsä ja pikku
hiljaa myös taitonsa tulla toimeen tässä karussa luonnossa. Enää näitä
intiaaneja ei ole kertomassa meille tarinaansa, miten näissä äärimmäisissä
olosuhteissa voitiin tulla toimeen niin vähin
varustein.
