42:34.69S 73:45.38W

Valentina
Fri 11 Feb 2011 12:39

Saavuimme aamulla kuuluisalle Chiloén saarelle. Vaikka vielä olemme Patagoniassa, olemme saapuneet sivilisaation pariin. Takana on korpivaelluksemme saariston erämaassa.

Nyt kun me urheat seilorit olemme selvinneet Patagoniassa tähän suotuisimpaan vuodenaikaan uudenaikaisella veneellämme kaikkine vempaimineen ja lämpimine pukuinemme, olen joutunut ajattelemaan, miten nuo tämän maanosan kaikkein varhaisimmat merenkulkijat tulivat juttuun.

Se vähän, mitä olen lukenut, viittaisi siihen, että näiden villi-ihmisten kulttuuri oli kivikautista tasoa. Piirroksista ja joistain vanhoista valokuvista voi nähdä, että nämä alkuasukkaat olivat lähes aina alasti tai puolialastomia vain joitain turkiksia suojanaan.

 ”Kanoottiheimot” kuten Chonoset vaeltelivat ympäri saaristoa ja kanavia aina Cap Hornille saakka. Espanjalainen purjehtija Juan Ladrillero kirjoitti 1558 heistä näin:” Nämä ihmiset ovat hyvin olosuhteisiin sopeutuneita ja kyvykkäitä. Heillä on mukanaan karkeasti valmistettuja keihäitä ja valaan luusta tehtyjä veitsiä … he liikkuvat tuohesta tehdyillä kanooteilla … he syövät raakaa merileijonan lihaa ja simpukoita. He eivät käytä astioita tai kattiloita. He eivät tunne suolan käyttöä.”

Darwinkin kauhisteli näiden heimojen alkeellista elämää eikä osannut muuta kuin suositella lähetystyötä alkuasukkaiden sivistämiseksi. Ilmeisesti tälle eläinlajien moninaisuuden ymmärtäjälle ei riittänyt ymmärrystä erilaisten ihmiskulttuurien kirjolle. Kaiken kaikkiaan Patagoniassa on asunut 15 eri heimoa.  Kaikkein eteläisimmässä osassa, Tulimaassakin, asui viisi eri etnistä ryhmää. Tulimaa lienee asutettu noin 10.000 vuotta sitten.

Valkoisen miehen massiivinen valaan- ja hylkeidenpyynti kuihdutti intiaanien saalistamismahdollisuudet. Jotkut heimot perustivat elantonsa guanacoiden (laamojen) pyyntiin. Myös näiden populaatio romahti. Intiaanit ryhtyivät sen seurauksena henkensä pitimeksi varastelemaan valkoisen miehen lampaita. Siitän seurasi intiaanien metsästys ja intiaaneista jopa maksettiin tapporahaa.

Intiaaniheimojen rippeitä yritettiin myös kerätä joidenkin lähetysasemien suojiin. Sen seurauksena he kadottivat identiteettinsä ja pikku hiljaa myös taitonsa tulla toimeen tässä karussa luonnossa. Enää näitä intiaaneja ei ole kertomassa meille tarinaansa, miten näissä äärimmäisissä olosuhteissa voitiin tulla toimeen niin vähin varustein.