44:24.55S 73:51.50W

Valentina
Wed 9 Feb 2011 21:41

Puerto Aguirresse sujui tankkaus, vierailu Armadan pakeilla ja ostosten teko joustavasti (tosin ei siellä paljon ollut ruokakaupassa ostettavaa). Itse kylä ei varsinaisesti ole vierailun arvoinen. Löysimme kolme ravintolaa, mutta mikään niistä ei ollut sellainen, että olisi herättänyt ruokahaluamme. Kylällä oli paljon deekkiksellä olevaa porukkaa. Vaikka intiaanikulttuurit on tuhottu, niin geenit ovat jääneet jäljelle. Porukka on enemmän tai vähemmän intiaanien näköisiä.

Täällä Patagoniassa on alkuperäisistä intiaaniheimoista vain jotain hajanaisia rippeitä enää jäljellä, ei juuri muuta kuin joitain yksilöitä, jotka voivat sanoa olevansa xxx-intiaaneja. Heimoista on tehty selvää aseellisesti sekä tuhoamalla mahdollisuudet oman perinteisen luontaistalouden harjoittamiseen. Valkoisten tuomat sairaudet ja tuliliemi ovat täydentäneet hävityksen.

Puerto Aguirre ei ollut niin viihtyisä kylä kuin Puerto Edén. Myös koirat olivat Aguiressa erilaisia Eedenin rauhalliset ja ystävälliset hauvelit. Täällä ne jatkuvasti rähisivät keskenään. Aamulla viiden jälkeen heräsin koiratappelun ääniin. Myös laituri näytti olevan kylän kohtaamispaikka ja vähän meluisa. Kuuden jälkeen aamun sarastaessa kalastajat jo alkoivat tehdä lähtöään. Ajattelin, että nyt nostamme mekin kytkintä. Olimme jo niin tottuneet hiljaisiin ankkurilahtiin, joiden rauhan rikkovat vain lintujen liverrys ja vuoristopurojen solina.

Yleensä tulen hyvin toimeen koirien kanssa. Olen täällä maailmalla tarkkailut niiden käyttäytymistä ja miettinyt, miksi se on niin erilaista eri paikoissa. Yleispiirteenä voisi sanoa, että niissä paikoissa, joissa olemme käyneet, koirat ovat rauhallisempia ja ystävällisempiä kuin Suomessa. Mistähän tämä johtuu?

Yhtenä selittävänä tekijänä pitäisin ihmisten käyttäytymistä. Koiran suhtautuminen vieraisiin ihmiseen heijastaa niiden omistajan mielenlaatua. Suomalaiset ovat sellaista epäluuloista ja vähän aggressiivistakin kansaa. Koira aistii isäntänsä mielenlaadun ja käyttäytyy sen mukaisesti. Täällä Etelä-Amerikassa ihmisten suhtautuminen vieraisiin on lähtökohtaisesti ystävällistä ja avointa.

Matkamme jatkui entistäkin lämpöisemmässä kelissä. Nyt iltapäivälämpötila kipusi jo reilusti yli kahden kymmenen. Iltapäivällä saavuimme varsin mielenkiintoiseen Marinaan, josta kerron enemmin, jahka olemme siihen tutustuneet.