Tänään
sunnuntaina oli ehkä kylän tärkein viikoittainen tapahtuma. Pieni
matkustajalaiva m/s Evanglista kulkee Puerto Monntista Puerto Natalesiin ja
tekee lyhyen pysähdyksen täällä. Matkaa yhteen suuntaan kuluu aina noin puoli
viikkoa. Tämä on ainoa säännöllinen yhteys ulkomaailmaan täältä ja tätä kautta
tulevat tarviketäydennykset. Mekin saimme hankittua kaupasta viinirypäleitä,
tomaatteja ja avokadoja.
Olin
vähän aprikoinut, että mitenkähän tämä purkaus ja lastaus tapahtuvat, kun tuo
kylän päälaituri ei ole kovin järeää tekoa. Nyt se selvisi. Kun alus saapui satamaan,
se tiputti lahdelle ankkurin ja laski peräportin alas. Hetkessä laivan ympärillä
oli tusina pikku veneitä. Hyvin olivat olleet kuulolla, koska sääolosuhteiden
takia laivalla ei ole mitään säännöllistä kellonaikaa, milloin se tulee. Varmaan
uuden laiturin valmistuttua laiva pääsee kiinnittymään suoraan
siihen.
Tapasin laivan kipparin kaijalla (eri, jonka kanssa aiemmin olin
puhunut VHF:ssä … ovat ilmeisesti vuoroviikoin töissä). Koska edelleen
toivorikkaana odotamme dieseltäydennystä Puerto Natalesista, kyselin, milloin he
ovat seuraavan kerran täällä. Vastaus oli, että jos sää on hyvä, niin tiistaina,
jos huono, niin keskiviikkona. Hän kyseli minulta kaikenlaista ja meidän
moottorimme koko, 28hp, tuntui vähän naurattavan.
Jouduimme myös huomion keskipisteeksi. Tavaroiden purkauksen
jälkeen laivasta kuskattiin kolmella pienveneellä kymmenittäin
elämysmatkailijoita. Pitkin kylänraitti vaelsi pitkä karavaani oransseissa
pelastusliiveissä. Ja kamerat räpsivät. Etupäässä espanjankielistä porukkaa,
mutta joukossa myös paljon yhdysvaltalaisia, ehkä muitakin. Meidän veneestämme
oli tullut osa tätä nähtävyyttä. Porukka kävi kyselemässä meiltä
kaikenlaista.
Sekin
selvisi, kenelle paikalliset kaupustelevat näitä ruokokorejaan ja muita pikku
käsitöitä. Hetken päästä rauha palasi kylään ja se vaipui takaisin
hiljaiseloon.
