Eilen aamupäivällä tilanne jäiden kanssa meni vain pahemmaksi. Lopulta tilanne oli niin huono, että emme voineet välttää kaikkia kosketuksia, vaan välillä täytyi keskittyä vain isoimpien lauttojen väistelyyn. Parin solmun vauhdilla kärsivällisesti pujottelimme kolme tuntia lauttojen välitse kunnes pääsimme väljemmille vesille.

Valitettavasti emme selvinneet vaurioitta. Kun seuraavan kerran menimme yhden matalikon ylitse, havaitsin, että eteenpäin näyttävä EchoPilot kaiku ei toimi. Tänään sitten sukelsin tarkistamaan asian ja totesin, että kaikuanturissa on murtuma. Harmittaa. Vaikea saada varaosia tänne Chileen ja kuljetukset ja tullit maksavat paljon enemmän kuin osa. Ja anturin 12 metrin johto on tosi työläs pujottaa uudelleen.

Olisimmeko jotenkin voineet välttää tämän episodin? Emme oikeastaan. Tätä reittiä Wide kanavan kautta joutuvat kaikki rannikkoa pitkin kulkevat purjeveneet käyttämään. Olisiko jostain Chilen radion tiedotuksista merenkulkijoille voinut kuulla jäävaroituksen? Ehkä, jos niitä kuuntelee ja ymmärtää (minua paljon paremmin espanjaa puhuvat sanovat, että säätiedotuksista ei tahdo saada mitään tolkkua).

Nämä tilanteet muodostuvat kuitenkin niin äkkiä ja yllättäen, että epäilen, ettei niistä olisi tiedotettu. Meidät ohitti samaan suuntaan menevä paikallinen reittiliikenteessä oleva matkustaja-alus 30 mailia ennen jäitä. Vaihdoin tämän m/s Evangelistan kipparin kanssa muutaman sanan VHF:ssä. Olettaisin, että jos hän olisi tiennyt asiasta, niin hän olisi varoittanut minua.

Toisaalta täytyy olla onnellinen, että jouduimme jäihin näin hyvissä olosuhteissa. Kunnon aallokossa tilanne olisi ollut paljon pahempi. Ja jos sinne olisi joutunut pimeässä, kovassa vesisateessa tai sumussa, niin olisi ollut pakko jäädä jäiden sekaan vain ajelehtimaan, ellei sitten virta olisi vienyt kohti matalikkoa tai rantaa ja pakottanut olosuhteista huolimatta painamaan läpi vaikka kuinka kolisee.

Täällä virrat vievät aina johonkin suuntaan. Emme ymmärrä lainkaan niiden sielunelämää. Yleensä ne toimivat aina toisin kuin oletamme. Virta- ja vuorovesitietoja ei ole saatavissa kuin aivan joissain kohdin. Tällä alueella esim. on kahdesta paikasta olemassa vuorovesitaulukot. Niiden etäisyys toisistaan on kaksisataa mailia. Tämä on monimutkainen saarten ja vuonojen sekamelska, mikä tekee järkeilyn vaikeaksi. Eikä näistä vuorovesivirroista osata neuvoa purjehdusoppaissakaan. Onneksi ne eivät ole kuin 0-2 solmua, paitsi joissain kapeikoissa enemmän.

Iltapäivän saimme sitten putputella tyynessä kelissä ja auringonpaisteessa pitkin aivan upeaa kaksisataa kilometriä pitkää Messierin kanavaa. Illaksi saavuimme seuraavaan satamapaikkaamme sen keskivaiheilla, pieneen kylään nimeltä Puerto Eden. Tämä ei aivan täyttänyt odotustamme siitä, millainen on Eden. Luonto ympärillä on kyllä todella hieno, mutta itse kylä on suomaisin silmin lähinnä hökkelikylä - olematta kuitenkaan varsinaisesti ruma.

Matkaa meille kertyi Magallanesin salmesta tänne runsas 400 mailia (800 km). Ennen Puerto Edeniä emme nähneet missään merkkejä ihmisasutuksesta. Aluksia sen sijaan tapasimme runsaasti: rahtilaivoja, yhteysaluksia, matkustaja-aluksia, kalastusaluksia ja Armadan aluksia, kaksi kappaletta kutakin. Näillä vesillä isommatkin laivat mielellään etsivät saariston suojaa.