Meille näytti avautuvan sopiva mutta lyhyt sääikkuna edetä. Kaksi päivää näytti hyviltä, mutta kolmas jo oli hivenen kysymysmerkki ja neljäntenä päivänä oli luvassa kovia vastatuulia. Olimme ajatelleet edetä kohtuu pitkin päivälegein, mutta päädyimme kuitenkin jatkamaan putkeen yön yli. Näin kahdessa päivässä ja yhdessä yössä selvittää kolmen päivän urakan.

Yöpurjehduksessa on täällä omat probleemansa. Kelppilautat eivät ole ainoita. Viimeaikoina ne ovat olleet pieniä ja hyvällä tähystyksellä vältettävissä, mutta yhteen isompaan jumituimme aivan päiväsaikaan.

Mutta täällä on muitakin meille uusia elementtejä. Navigoinnin kannalta Conceptionin kanava, jossa pimeän ajan 7-8 tuntia vietimme, ei näyttänyt tuottavan suurempia ongelmia. Mutta Adamiraltyn alueen yleiskartassa lukee seuraava huomautus: “Mariners are advised that the channels within the area of this chart are often obstructed due to the presence of drifting icebergs which have calved from the adjacent glaciers. Extreme caution is required, especially when navigating at night.”

Tällä alueella on useita vuonoja, joiden perälle Andeilla oleva mannerjää hiljalleen valuu ja josta jatkuvasti lohkeaa kappaleita veteen, joskus isojakin ja jotka ajelehtivat sitten merenkulkijoiden harmiksi. Pikkuista muovipaattiamme ei ole suunniteltu purjehtimaan jäissä. Ei tarvitsisi olla edes mikään vuori vaan pienempikin lohkare voisi saada pahaa jälkeä aikaiseksi. Päätimme vähentää vauhdin yön aikana kuudesta ja puolesta solmusta runsaaseen neljään. Näin liike-energiaa meillä olisi alle puolet.

Yö sujui ongelmitta, mutta aamuseitsemältä, kun olimme saapuneet Wide kanavaan, meitä vastaan valui pienten jäälauttojen saaristo. Tutkasta ei tässä leikissä ole apua – ehkä vain yksittäisen iso kimpaleen havaitsemisessa, jos jaksaa olla skarppina.  Kirkkaassa päivänpaisteessa (poikkeuksellista) me nyt pujottelemme niiden lomitse. Ja Delfiinit hyppivät seuranamme. Viime aikoina olemme tehneet myös paljon hyljehavaintoja. Ilmeisesti kalaisia vesiä, kun nämä lajit täällä viihtyvät.