53:53.98S 71:17.35W

Valentina
Mon 17 Jan 2011 17:07

Matkamme pitkin Magallanesin salmea länteen jatkuu. Tänään saavutimme eteläisimmän reittipisteemme. Sekä veden että ilman lämpötila on kuusi astetta, onneksi kuitenkin plussaa ja onneksi ei sada (vielä). Ja nyt on keskikesä.

Olemme tulleet Andeille. Saaret kohoavat jyrkästi merestä ja niiden korkeimmat lumiset huiput yltävät kilometrien korkeuteen. Pienillekin saarilla parin kolmen kilometrin korkeus on tavanomaista. Tulimaan puolella korkein huippu on yli kahdeksan kilometriä (8100 … miksi ne kaikki kiipeilijät menevät Himalajalle, olisihan täälläkin kapuamista).

Maisemat ovat kertakaikkisen upeat. Tämä on ehkä hienointa aluetta, missä olemme purjehtineet. Vaikka on se Suomen saaristokin kaunis. Kahta näin erilaista asiaa ei voi oikein verrata ja laittaa paremmuusjärjestykseen.

Jotkut ovat kysyneet minulta, miksi emme lähteneet kiertämään Kap Hornia. Harvat tänne asti eksyneet purjehtija todellakin valitsevat Magallanesin salmen. Suurin osa tai lähes kaikki suuntaavat Beagle kanavaan Tulimaan eteläpuolelle. Siihen on monta syytä.

Ensinnäkin ottaen huomioon vallitsevien tuulten suunnat ja vuorovesivirrat Beagle kanava on ehkä helpommin saavutettava kohde (mutta läpimeno Estrecho de le Maire salmesta on ajoitettava äärimmäisen huolellisesti virtojen ja tuulten suhteen).

Toisekseen Beagle kanava on luonnonkaunis ja suojaisa purjehdusalue, jossa on lukuisia hyviä ankkurointipaikkoja. Siellä on myös kaksi hyvää satamaa: Ushuaia (Argentiina) ja Puerto Williams (Chile). Punta Arenas tunnetaan sitä vastoin lähinnä purjehtijan painajaisena. Pienveneille ei ole mahdollista kiinnittyä laituriin ja ankkurointi on ainoa mahdollisuus, ellei ole onnekas ja saa yhtä Asmar telakan kolmesta poijusta kuten me. Satama on täysin avoin tuulille ensimmäisestä ja toisesta neljänneksestä ja Patagonian sää on oikukas. Koko ajan pitää olla lähtökuopissa valmiina, jos tilanne alkaa kehittyä huonoksi.

Kolmannekseen Beagle kanava on merkittävä kruisailijoiden kohtauspaikka, ainoa laatuaan korkeilla leveysasteilla. Siellä tapaavat arktisempiin olosuhteisiin erikoistuneet veneilijät ja myös sellaiset kuten me, jotka ovat halunneet tutustua Etelä-Amerikkaan laajemmin tai jotka vaan syystä tai toisesta eivät ole innostuneet menemään Tyynenmeren puolelle Panaman kanavan kautta, vaan mieluummin kiertävät mantereen.

Neljännekseen sieltä tarjoutuu tilaisuus Kap Hornin kiertämiseen. Kap Hornin hurja maine syntyi purjelaivojen aikakaudella. Ne seilasivat Euroopasta Hyväntoivon niemen kautta matalapainevyöhykkeessä Australiaan tai muualle Kaukoitään ja sieltä edelleen Tyynenvaltameren yli Kap Hornin kautta takaisin Eurooppaan. Silloin ei ollut saatavilla mitään säätietoja, ja kun Kap Hornille saavuttiin, olivat olosuhteet todennäköisesti huonot tai erittäin huonot.

Eteläisen Tyynen valtameren ja Atlantin yllä olevien korkeapaineen keskusten ja Etelämantereen yllä olevan korkeapainekeskuksen väliin jää matalapainevyöhyke. Nämä keskukset yhdessä Etelämantereen ja ennen muuta Andien kanssa ohjaavat länteen kulkevat matalapaineiden keskukset kohti Drage Passagea , joka jään näiden kahden mantereen väliin. Ja näitä matalapaineita tulee ympäri vuoden jatkuvalla syötöllä.

Nykyisin tietysti vallalla oleva purjealusten yleisin tapa kiertää Kap Horn on vallan toinen. Hyvien sääennusteiden saattelemana lähdetään Puerto Williamsista lähestymään Tulimaan saariston suojassa Kap Hornia, tätä sinällään vaatimatonta mutta sangen kuuluisaa pikku saarta. Ja kun on sopiva hetki, niin puikahdetaan päiväpurjehduksena Kap Hornin ympäri ja pian takaisin, ennen kuin seuraava matala on tulossa. Näin näitä valokuvia syntyy, jossa kierretään Kap Hornia spinnu ylhäällä.

Miksi sitten me emme lähteneet Beagle kanavaan? Tämä oli meillä yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona mielessä. Tulimaan kiertämiseen menee aikaa kuukauden verran ja jotta ehtisi tutustua alueeseen ja mahdollisesti pyörähtää vielä Kap Hornin ympäri, niin aikaa olisi syytä varata pari kuukautta. Meillä tämä pari kuukautta meni Puerto Madrynissa vikoja korjailtaessa. Keskikesän paras hetki suoriutua siitä reissusta meni siis sivu suun. Myös jatkon aikataulutusta ajatellen olisi ollut huono ajatus lähteä sinne.

Myöskään veneemme ei ole oikein arktisiin olosuhteisiin soveltuva. Eristystä ei ole käytännössä lainkaan ja lämmitysjärjestelmä on tehoton ja polttoainesyöppö. Niillä veneilijöillä, jotka harrastavat kylmiä olosuhteita, on kunnon eristys ja lämmitysjärjestelmänä yleensä veneen keskivaiheilla sijaitseva dieselillä toimiva kamiina. Se kuluttaa vähän polttoainetta, lämmittää tehokkaasti ja on toimintavarma. Sillä konseptilla pärjää vaikka keskitalvella. Pelkkää kylmyyttä vastaan vielä taistelisi, mutta jatkuvien sateiden takia pitää selvitä myös kosteudesta.