Lauantai-iltana tuuli tyyntyi ja lähdimme jatkamaan matkaa. Pian tuuli heräsikin ennusteiden mukaan päinvastaisesta suunnasta ja yön purjehdimme navakassa pohjoistuulessa täysmyötäiseen spiiratuilla keulapurjeilla. Tähdet loistivat kirkkaalta taivaalta.

Sunnuntaipäivällä olemme jatkaneet kevyissä sivutuulissa ja aurinkoisessa kesäsäässä. Välillä on ajettu koneellakin. Kun aurinko porottaa, voi vähän vähentää vaatetusta. Muuten tuplakerrasto ja villapusero kuoritakin alla ovat tarpeen. Vaikka ilmanlämpötila on vain 15 astetta, niin hikeä pukkaa, jos on goretexit päällä auringonpaisteessa.

Delfiineitä on pörrännyt taas veneen ympärillä. Joka paikassa näyttää olevan vähän omanlaisensa delfiinilaji, koska ne poikkeavat niin väritykseltään kuin kooltaan. Taitaa olla täällä hyvät kalavedet. Uivat ne sellaista vauhtia kokoa ajan ja vesikin on vain +12. Siinä ei millään dieettikaloriannoksella pärjää.

Sanoin Helinälle, että kävisivätkö ne puhdistamassa lokipylpyrän, jos kauniisti pyydämme. Ja ihme tapahtui: loki heräsi hetkenpäästä henkiin.

Olisiko jollakin blogimme lukijoista ajatuksia lokin toiminnasta. Meillä se tyypillisesti menee tukkoon, jos vene on jokusen päivän paikallaan. Yleensä se herää toimintaan, jos paukuttaa hetken aikaa keulaa vasta-aaltoon. Joskus riittää pelkästään ajaminen täysillä kierroksilla pakilla, jolloin potkurivirta ajaa saman asian.

Nyt olimme vain runsaan vuorokauden poijussa. Ja mikään ei auttanut, vaan ensimmäinen 100 mailia tultiin ilman lokinopeutta. Saahan sen nopeuden pohjan suhteen GPS:stä, mutta nopeus veden suhteen on olennainen täällä, jos haluaa pysyä perillä merivirroista, koska näiden kahden erostahan lasketaan virta, jota nyt on enemmän tai vähemmän käytännössä koko ajan. Ja etelään päin mentäessä vuorovesivaihtelu senkun kasvaa.

Lokin voisi tietysti putsata sisältä käsin ruuvaamalla sen irti ja laittamalla väliaikaisesti tulpan tilalle. Meillä se on kuitenkin ollut tiivisti paikallaan kahdeksan kautta ja vähän on sellainen pelko, että jos sen ruuvaa irti, niin vanha tiiviste-o-rengas saattaisi napsahtaa poikki ja siinä sitä sitten oltaisiin. En ainakaan keskellä aavaa merta lähtisi kokeilemaan. Ja luulisi, että jatkuva auki kiertäminen ja sulkeminen ei ainakaan paranna tiiveyttä.

Illansuussa matka jatkui sitten auringon paisteessa ja rauhallisessa myötätuulessa. Iso lauma delfiinejä pyöri veneemme ympärillä tuntikausia. Laskin, että parhaimmillaan 20 metrin säteellä veneestä oli useita kymmeniä delfiinejä, mahdollisesti jopa sata. Olisipa purjehtiminen aina näin leppoisaa.