Lauantaipäivämme kuluu Caleta Sarassa tuulen vinkunaa kuunnellessa ja levätessä. Tässä suojaisassa poukamassa on tuulta vain runsaat kymmenen m/s. Ulkomerellä se on ennusteiden mukaan parikymmentä m/s.

Päädyimme tähän lahteen kahden purjehdusoppaan suositusten perusteella ja koska ystävämme Puerto Madrynissa pitivät myös sitä hyvänä vaihtoehtona.

Tapaamamme ranskalainen Lorenzo saapui tänne pikku purkkarillaan viisi vuotta sitten, rakastui Argentiinan Patagoniaan ja paikalliseen neitoon ja asuu nyt läheisessä Camaronesin kylässä. Lorenzo oli eri mieltä kuin purjehdusoppaat. Hän sanoi, että lahdella on tapahtunut onnettomuuksia, koska kalliopohjan päällä on vain 30 senttiä hiekkaa ja ankkuri ei pääse kaivautumaan riittävän syvälle. Viimeksi 50 jalkainen ranskalainen alumiinipurjevene, jolla oli 30 kg ankkuri, ajautui rantakallioille, vaikka etelätuulta oli vain 15 m/s.

Lorenzon pitää omaa purjevenettään, jonka syväys on sama kuin meillä, 1,8m, lahden perukalla olevassa poijussa, jonka kalastajat joskus sinne olivat laittaneet. Hän kehotti meitä siirtymään samaan poijuun kylkikiinnitykseen ja sanoi säännöllisesti tarkistavansa poijun kunnon. Matalan veden aikaan veden korkeus on poijussa reilusti alle kaksi metriä, mutta koska pohja on sillä kohden pehmeää mutaa, niin köli vain uppoaa siihen.

Tähän poijuun sitten siirryimme ja nautimme illallisen hyvän argentiinalaisen malbec viinin kera ja nukuimme yön rauhallisesti tuulen ujeltaessa ja laineiden liplattaessa.