Kolme päivää maissa sujui kiireen merkeissä. Piti suorittaa kaikenlaisia viime hetken tarkistuksia, huoltotoimenpiteitä ja korjauksia, sekä bunkarata ja käydä läpi lähdön viranomaispyöritys, johon siihenkin taas meni puoli päivää. Ja sitten oli vielä haikein mielin hyvästeltävä ystävämme Club Nautivo Atlántico Sud pursiseuralla, joka oli "adoptoinut" meidät. Mahdammeko koskaan enää tavata. Tämä on cruisailijaelämän negatiivisia puolia. On kiva tutustua uusiin ihmisiin, mutta sitten tulee jäähyväisten aika, eikä todennäköisesti koskaan enää heitä tapaa. 

Ennen lähtöä katsoin aiheelliseksi vielä sukeltaa tarkistamaan veneen pohjan. Kaikki näytti olevan muuten kunnossa, mutta potkurianodeista oli jäljellä ehkä 1%, joka sekin hävisi sormella pyyhkäisemällä. Vaihdosta oli aikaa tasan kolme kuukautta. Tähän asti niistä sentään on puolen vuoden jälkeen ollut jonkin verran jäljellä. Mikä tässä paikassa olisi syönyt niitä? Äkkiä ei tule mieleen muu kuin runsaan sadan metrin päässä oleva isojen teräspilarien varassa oleva laituri. Olisiko siellä jokin sähkövuoto? Nämä ovat henkimaailman asioita.

Oli siis vaihdettava ne veden alla. Arvelin, että ruuvilukiteliima ei toimisi veden alaisessa asennuksessa (olen tätäkin joskus kysellyt Pencentralta, mutta eivät osaa vastata). Yritin sen vuoksi kiristää niitä vähän isommalla momentilla, mutta niin siinä kävi, että viimeisen kolmannen anodin kohdalla ruuvi katkesi. Pitää yrittää kaivaa se sitten irti, kun vene on seuraavan kerran ylhäällä. Eiköhän tässä kahdellakin anodilla selvitä. Toivotaan, että pysyvät paikoillaan ilman ruuvilukitetta.

Lähdimme jatkamaan matkaa ristiriitaisin tuntein. Toisaalta oli helpottavaa päästä jälleen merelle. Toisaalta taas kalvoi jonkinlainen epävarmuus. Liekö syynä kaikki pienemmät ja suuremmat odottamattomat viat, joita olemme korjailleet? Toisaalta myös Patagonia on vaikea purjehdusalue, joka ei anna helposti anteeksi virheitä. Tämä onkin purjehdusuramme suurin haaste tähän asti. Jos ensimmäinen valtamerenylitys jännitti, niin nyt täytyy myöntää, että lähtö pelotti. Merellä kuitenkaan ei osaa kantaa huolta, tuntee olevansa villi ja vapaa - harhaa tietysti  tämäkin.