Kolme
päivää maissa sujui kiireen merkeissä. Piti suorittaa kaikenlaisia viime hetken
tarkistuksia, huoltotoimenpiteitä ja korjauksia, sekä bunkarata ja käydä läpi
lähdön viranomaispyöritys, johon siihenkin taas meni puoli päivää. Ja sitten oli
vielä haikein mielin hyvästeltävä ystävämme Club Nautivo Atlántico Sud
pursiseuralla, joka oli "adoptoinut" meidät. Mahdammeko koskaan enää
tavata. Tämä on cruisailijaelämän negatiivisia puolia. On kiva tutustua uusiin
ihmisiin, mutta sitten tulee jäähyväisten aika, eikä todennäköisesti koskaan
enää heitä tapaa.
Ennen
lähtöä katsoin aiheelliseksi vielä sukeltaa tarkistamaan veneen pohjan. Kaikki
näytti olevan muuten kunnossa, mutta potkurianodeista oli jäljellä ehkä 1%, joka
sekin hävisi sormella pyyhkäisemällä. Vaihdosta oli aikaa tasan kolme kuukautta.
Tähän asti niistä sentään on puolen vuoden jälkeen ollut jonkin verran jäljellä.
Mikä tässä paikassa olisi syönyt niitä? Äkkiä ei tule mieleen muu kuin runsaan
sadan metrin päässä oleva isojen teräspilarien varassa oleva laituri. Olisiko
siellä jokin sähkövuoto? Nämä ovat henkimaailman asioita.
Oli
siis vaihdettava ne veden alla. Arvelin, että ruuvilukiteliima ei toimisi veden
alaisessa asennuksessa (olen tätäkin joskus kysellyt Pencentralta, mutta eivät
osaa vastata). Yritin sen vuoksi kiristää niitä vähän isommalla momentilla,
mutta niin siinä kävi, että viimeisen kolmannen anodin kohdalla ruuvi katkesi.
Pitää yrittää kaivaa se sitten irti, kun vene on seuraavan kerran ylhäällä.
Eiköhän tässä kahdellakin anodilla selvitä. Toivotaan, että pysyvät paikoillaan
ilman ruuvilukitetta.
Lähdimme jatkamaan matkaa ristiriitaisin tuntein. Toisaalta oli
helpottavaa päästä jälleen merelle. Toisaalta taas kalvoi jonkinlainen
epävarmuus. Liekö syynä kaikki pienemmät ja suuremmat odottamattomat viat, joita
olemme korjailleet? Toisaalta myös Patagonia on vaikea purjehdusalue, joka ei
anna helposti anteeksi virheitä. Tämä onkin purjehdusuramme suurin haaste tähän
asti. Jos ensimmäinen valtamerenylitys jännitti, niin nyt täytyy myöntää, että
lähtö pelotti. Merellä kuitenkaan ei osaa kantaa huolta, tuntee olevansa villi
ja vapaa - harhaa tietysti
tämäkin.
