Vietimme pari vuorokautta Buenos Airesissa. Watermakerin varaosien
tullaaminen oli paljon vaativampi toimenpide, mitä olin odottanut. Asioin
ainakin kymmenellä luukulla ja monella niistä useampaan kertaan. Helinä odotteli
alueen ulkopuolella, koska matkatavarakassiemme kanssa ei ollut lupa mennä
tullialueen portista. Kolme tuntia minua palloteltiin luukulta toiselle. Vaikea
ymmärtää, miksi yksinkertaisista asioista voi tulla näin monimutkaisia. Eikä
tavaroiden postittaminen Puerto Madridin marinaankaan ollut niin yksinkertaista,
että vain marssisi postiin ja lähettäisi paketin - valtion virastoja sekin.
Buenos
Aires osoittautui paljon viihtyisämmäksi paikaksi, mitä olin odottanut – jos nyt
mitään miljoonien asukkaiden kaupunki voi tällä adjektiivilla kuvata. Keskusta
oli täynnä mukavia kahviloita ja tyylikkäitä pikku putiikkeja. Myös hotellivallintamme oli onnistunut.
Ja hintataso oli meidän kukkarollemme paljon sopivampi kuin esim. Brasiliassa.
Nopean arvioinnin perusteella pitäisin Buenos Airesia paljon parempana
kaupunkilomakohteena kuin Rio de Janeiroa.
Lähtöä
edellisenä iltana huomasin lentojamme tarkastaessa, että Espanjan lentotila oli
suljettu lennonjohdon lakon takia. Hallitus oli kuitenkin julistanut
poikkeustilan ja oli tarvittaessa valmis avaamaan ilmatilan vaikka
sotilasvoimin. Tilanteen piti palautua normaaliksi seuraavana päivänä. Vielä
aamulla Iberian nettisivuilla ei ollut mitään tietoa siitä, että lentoaikoihimme
olisi tullut muutoksia.
Päätimme kuitenkin lähteä heti aamusta lentokentälle jos vaikka
onnistuisimme järjestelemään jatkolentoja Madridista uudelleen. Lentoasemalla
meille selvisi, että myös lentomme Madridiin oli peruttu. Ilmeisesti oli käynyt
niin, että lentokoneen, jolla meidän piti lentää, ei ollut päässyt lähtemään
Madridista. Mutta miksi tätä infoa ei ollut netissä tai meille ei lähetty
sähköpostia tai tekstiviestiä? Lentoasemalla Iberian palvelutiski oli
tyhjillään.
Iberian palvelutiskillä oli saapunut yksi henkilö jo ennen meitä:
Jani, ensimmäinen suomalainen puoleen vuoteen, jonka tapasimme. Oli juuri
muuttanut Ouluun (jossa minä olin viettänyt lapsuutemme) ja kotoisin Ähtäristä
(josta minun sukuni on isän puolelta).” Mundo es un pañuelo”, kuten
espanjalaiset sanovat. Palvelutiski ei sitten lopulta avautunut ollenkaan, mutta
sinne saapui pari täkäläistä asiakasta myös selvittelemään asioita, ja heiltä
saimme tiedon, että Iberian Madrinin lento on peruttu (tällaisessa tilanteessa
palvelutiski kannattaakin pitää kiinni, koska tiedossa on ylivoimaisia
vaikeuksia).
Nyt
meillä oli siis tuplaongelma. Onneksi olimme kuitenkin saapuneet ajoissa.
Iberia, Finnair ja British Airways ovat saamaa allianssia ja saimme siirrettyä
lentomme British Airwaysille Sao Paulon kautta Lontooseen ja sieltä vielä
jatkolennon Helsinkiin. Olimme sattumalta ajoissa lentokentällä. British Airways
pystyi ottamaan vain 15 lisämatkustajaa ja nämä paikat menivät taatusti
hetkessä. Kun me olimme saaneet selvitettyä omat lippumme noin runsaassa
tunnissa, niin silloin Iberian lähtöselvitys oli jo alkavan kaaoksen edessä.
Paluumatka sujui Suomeen normaalisti: lennot vain sellaiset tunnin pari
myöhässä.
En ole
koskaan ollut lakko-oikeuden kannalla. Lakot eivät sovi moderniin yhteiskuntaan.
Lakkojen seuraukset ovat usein kohtuuttomia ja niistä kärsivät lisäksi kolmannet
osapuolet. Lakko-oikeutta perustellaan mielestäni virheellisesti jonkinlaisena
perusoikeutena. Eikö riitojen ratkaisuun ole olemassa mitään sivistynyttä
tapaa?
Ehdotukseni on, että lakot kielletään, mutta ei työtaisteluja. Jos
työntekijät julistavat työtaistelun, niin työt jatkuvat normaalisti, mutta
palkanmaksu keskeytyy. Työnantaja joutuu rangaistukseksi maksamaan palkat
kaksinkertaisina valtiolle ja lisäksi jonkun maksun, joka perustuu yrityksen
nettovarallisuuteen ja lisäksi osuuden ko. vuoden voitosta. Tällä tavalla
kummatkin osapuolet joutuvat kärsimään kuten lakkotilanteessa. Mutta yrityksen
toiminta ei keskeydy.
Lakossahan on pohjimmiltaan kyse siitä, että työtekijät kiristävät
työnantajaansa merkittävillä taloudellisilla menetyksillä, elleivät
työsopimuksen ehdot parane. Ehdotuksessani tällainen mahdollisuus edelleen
säilyy. Mutta samalla estetään syntymästä pidemmälle menevä vahinko yrityksen
toimintaedellytyksille. Sehän on työntekijöidenkin etu, koska pitkässä juoksussa
vain kannattava yritys voi olla hyvä työnantaja.
Samalla estetään syntymästä vahinkoa kolmansille osapuolille, jotka
nykyisin tuntuvat usein olevan niitä suurimpia kärsijöitä. Myöskään koko
kansantaloudelle ei tapahtuisi vahinkoa ja valtion kirstuun kilahtaisi rahaa –
nykyisinhän valtiokin on sijaiskärsiä lakoissa menetettyjen verotulojen
takia.