Puerto Madryn 19

Valentina
Tue 30 Nov 2010 21:02

Vene alkaa olla pikku hiljaa siinä kunnossa, että voimme jättää sen tänne. Tähtäimessä olisi ensi viikolla olla jo kotona. Aina se huolettaa jättää vene yksikseen, vaikka en näekään mitään suurempia uhkakuvia. Malevo kävi taas sukeltamassa ja tarkistamassa poijuköyden. Se vieraanvaraisuus ja apu, jota olemme saaneet täältä, on sellaista, jota tuskin kovin helposti löytäisi mistään Euroopan marinasta.

Finskin työntekijät ovat tietysti lakossa, mikä sotkee jatkolentojamme. Tämähän on ollut tilanne alvariinsa viime aikoina. Toisaalta ymmärtää työntekijöitä, kun jatkuvasti leikataan etuuksia. Mutta tänä päivänä, kun yritykset joutuvat toimimaan avoimessa kilpailutilanteessa, niin ei Finnair pitkässä juoksussa voi kovin paljon parempaa palkkaa maksaa kuin muut. Monet muutkin Eurooppalaiset firmat ovat samassa jamassa. Eikä liian vahva Euro helpota asiaa. Lakkoilemalla voidaan kiristää hetkeksi parempia etuja, mutta pidemmässä juoksussa sahataan omaa oksaa. Näin se kansainvälistyvä talous tulee muuttamaan ammattiyhdistyksenkin roolin ja mahdollisuudet vaikuttaa asioihin hyvin erilaiseksi kuin ennen. Suuri ja nopea muutosprosessi on mullistamassa koko maailman, vaikka tuntuu siltä, että suurin osa ihmisistä ei kykene tai halua nähdä tilannetta. Ja kulttuurin ja talouden muutoksen lisäksi tulee vielä mahdollinen ilmastonmuutos!

Kun näistä purjehdusasioista ei paljon ole kirjoitettavaa, niin voisin taas siirtyä Raamatullisten aiheiden pariin. Tässä eräänä päivänä Helinä taas luki päivän sanaa, mikä antoi meille ajattelemisen aihetta. Jesajan kirjassa kohdassa 2: 12-17 luki seuraavaa.

”Sillä Herran Sebaotin päivä iskee kaikkeen ylpeään ja korkeaan, kaikkeen mahtavaan ja ylhäiseen, niin että se vaipuu maahan. Se iskee kaikkiin Libanonin setreihin, korkeihin ja ylpeihin, ja kaikkiin Basanin tammiin. Se iskee kaikkiin korkeihin vuoriin ja kaikkiin ylhäisiin kukkuloihin. Jokaiseen ylpeään torniin se iskee ja jokaiseen murtumattomaan muuriin. Se iskee rantojen huvipursiin ja kauas merellä purjehtiviin laivoihin. Ylpeä ihminen nöyrtyy, hänen täytyy taipua, korskeat miehet vaipuvat maahan. Sinä päivänä Herra yksin on ylhäinen.”

Olemme yrittäneet olla nöyriä. Se kun näissä purjehdushommissa helposti kostautuu, jos on liian ylimielinen ja itsevarma. Ehkä olemme kuitenkin epäonnistuneet, emmekä ole olleet riittävän nöyriä. Toisaalta ihmetyttää, miksi Herra haluaisi nöyryyttää huviveneilijöitä. Vielä vähemmän ymmärrän, miksi laivojen merimiehet saisivat kärsiä. Ja jotenkin nämä kaksi kohderyhmää poikkeavat muusta luettelossa mainituista.

Tämä on myös historiankirjoituksen kannalta mielenkiintoinen kohta. Kyseessä on tämä uusin raamatunkäännös ja se edustaa viimeisintä tietämystä asiasta. Huvipurjehduksen syntyjuurten on katsottu olevan 1800-luvun Hollannissa. Sieltä se levisi Englantiin ja muualle, ensin kuninkaallisten ja aatelisten keskuuteen. Aikoinaan merelle lähdettiin vain, jos oli tarvetta kuljetuksiin, kalastukseen tai sodankäyntiin. Voihan olla, että joku sinne lähti huvikseenkin, mutta varta vasten huviveneilyä varten rakennettuja pursia ei ollut.

 Nyt tämä Jesajan kirja muuttaa tämän käsityksen. Eli huvipursia onkin ollut jo yli 2000 vuotta sitten. Pidän tätä käsitystä epäuskottavana, ellei muu historiantutkimus tue sitä. Tai sitten Jesaja on jo silloin nähnyt kauas tulevaisuuteen. Tämäkin tuntuu epäuskottavalta, sillä eihän tätä sanaa edes olisi ollut olemassa sen aikaisessa kielessä.

Todennäköisempää on, että raamatun käännöksessä on tehty moka. Mitä vanhemmista raamatunteksteistä on kysymys, sen epävarmemmalla pohjalla on tämä käännöstyö. Uskon kannalta asia on vähän ongelmallinen, jos halutaan olettaa, että Raamattu on eksaktia Jumalan sanaa. Mistä sen tietää, mikä käännös on oikea. Tai jos oletetaan, että vain alkuperäisteksti olisi eksaktia, niin sitten sitä ei varmuudella voi kukaan ymmärtää.

Niille intoilijoille, jotka suurennuslasin kanssa tutkivat raamattua ja yrittävät etsiä sieltä tukea omille ehdottoman oikeille näkemyksilleen milloin mistäkin, kuten homoista, naispappeudesta tai muista mielestäni kovin vähäisessä määrin kristinuskoon liittyviin teemoihin, kehottaisin keskittymään suurempiin linjoihin ja esim. siihen, mitä Jeesus on sanonut näistä asioista. Tuskin hän niitä olisi sivuuttanut, jos ne olisivat niin keskeisiä kysymyksiä.  Ja kannattaa vähän miettiä myös, minkälaisen tehtävän hän opetuslapsilleen antoi.  Se ei sisältänyt kehotusta kirjoittaa Raamattua, rakentaa temppeleitä tai perustaa pappisvirkoja. Puhumattakaan, että hän olisi Pietaria kehottanut luovuttamaan taivaan valtakunnan avaimet paaville. Uskonkiihkoilijat voisivat minusta keskittyä samoihin teemoihin kuin Jeesuskin, kuten myös kirkko.

Se on aika kummallinen asia tämä dogmaattisuus. Mikä saa älykkäätkin ihmiset uskomaan ehdottomiin totuuksiin. Eikä tämä ilmiö rajoitu vain kristinuskoon tai uskontoon yleensä. Samoihin juttuihin törmää politiikassa ja jopa tieteissä. Ei siitä niin kovin kauan ole, kun esim. laajoille joukoille Marxin pääoma ja Lenin kootut teokset edustivat eksaktia tietämystä asioista.

Valitettavasti nämä dogmaatikot eivät aina ole harmittomia, vaan saattavat olla vahingoksi ja vaaraksi lähimmäisilleen, ja pahimmassa tapauksessa kokonaisille kansakunnille.