Osia odotellessa päätimme viikonlopulla heittäytyä turisteiksi, varsinkin kun luvassa oli pohjoisen puoleisia kovia tuulia, eikä liikennöinti veneen ja rannan välillä olisi ollut mahdollista. Sunnuntaina tuuli puhaltelikin puuskissa pariakymmentä m/s.

Suurin osa järjestetyistä turistikierroksista liittyy jotenkin mereneläviin. Nämä eivät ehkä tuntuneet juuri nyt kiinnostavimmalta vaihtoehdolta, koska niitä tässä on tullut jo katseltua. Yhtenä päivänä valas tuli pyörimään aivan veneemme ympärillä. Sukelteli poijuköyden ali ja läheltä piti, ettei tullut kättelemään.

Päätimme siis lähteä sisämaahan kohteena Gaiman. Tämä Chubutin maakunta on aikoinaan ollut walesilaisten siirtolaisten kohde. Myös Puerto Madryn on alkujaan heidän perustama. Gaimanin pikku kaupunki on tunnettu siitä, että siellä on eniten jäänteitä tältä ajalta.

Bussimatka ensin Trelewiin kesti tunnin (hinta 2 euroa) ja sieltä toisella bussilla parikymmentä minuuttia Gaimaniin (hinta 1 euro). Maisemat matkan varrella olivat yksitoikkoisia: samanlaista kuivaa loivasti kumpuilevaa pampaa pensaineen. Muutaman lampaan ja linnun näimme, mutta kai sieltä jotain muitakin eläviä löytyisi, jos lähtisi tonkimaan. Onneksi emme lähteneet 1500 kilometrin päässä sijaitsevaan Buenos Airesiin.

Gaiman on paikalliseen tasoon nähden melko siisti pieni kaupunki. Arkkitehtuurissa voi tosiaankin löytää brittiläisiäkin piirteitä. Erikoisuutena ovat teehuoneet. Turistibussit saattavat tehdä pienen mutkan reittiinsä vain poiketakseen niissä. Pääosin turistit Chubutissa ovat argentiinalaisia, jonkin verran löytyy myös ulkomaisia. Patagonian merkitystä argentiinalaisille voisi verrata siihen, mitä Lappi merkitsee suomalaisille. Tämä on heille villiä etelää.

Welesilaiset siirtolaiset Gaimanissa keskittyivät maanviljelyyn. Sadeolot ovat päinvastaiset kuin Britanniassa, mutta Chubut-joen laakso tarjosi vettä ja he rakensivat kanavien avulla kastelujärjestelmän. Joskus tämä Andeilta tuleva joki myös tulvi, mikä myös kasteli maaperää. 1899 tulva oli tosin niin suuri, että myös talot jäivät veden alle ja asukkaat joutuivat pakenemaan laaksosta. Nykyisin yläjuoksulla oleva pato estää tulvat.

Kaiken kaikkiaan siirtolaisuus Etelä-Amerikkaan on ollut paljon muutakin kuin espanjalaisten ja portugalilaisten siirtolaisuutta, etenkin mantereen eteläosissa. Mutta täällä on käynyt vähän niin kuin Pohjois-Amerikassakin, jossa yksi valtakieli ja -kulttuuri pikku hiljaa sulattaa itseensä muut pienemmät siirtolaisryhmät. Walesilaistenkin yksi motiivi oli kai pyrkiä täällä säilyttämään omaa kulttuuriaan ja erikoista kieltään, mutta siihen heidän voimansa eivät kuitenkaan pitkässä juoksussa riittäneet.