Totesimme Uruguayn sangen miellyttäväksi maaksi ja olemme saaneet nauttia aurinkoisista kevätilmoista. Piriapolis on rauhallinen pikku kaupunki lomasesongin ulkopuolella. Lomasesonki on joulukuusta maaliskuulle, jolloin sinne tulee turisteja erityisesti Argentiinasta.

Mielestämme paikka on paljon siistimpi kuin vastaavanlaiset paikat Brasiliassa. Jotenkin olo on paljon kotoisampi ja elo jollain lailla lähempänä suomalaista sielunmaisemaa. Lisäksi hintataso on huomattavasti edullisempi.

Sekä paikalliset että turistit kävelevät rantabulevardia ja päätyvät lopulta marinaan ihailemaan purjeveneitä. Meidän veneemme kohdalla on jatkuvasti joku seurue katselemassa sitä ja keskustelemassa veneestämme. Yllättävän monet tuntevat Suomen lipun tai perässä lukevan kotisataman Helsingin perusteella päättelevät veneen olevan Suomesta.

Ihmiset kanniskelevat aivan yleisesti mukanaan termospulloa, josta vähän väliä kaatavat kuumaa vettä kuppiin, jossa on mateteen lehtiä ja imeskelevät sitten veden pillillä, jonka toisessa päässä on sihti. Meillä on tutustuminen matekulttuuriin jäänyt väliin, koska sitä ei voi tilata kahviloista tai ravintoloista. Pitäisi siis hankkia ensin kaupasta kilon pussi lehtiä ja sitten vielä juomavälineet.

Sunnuntai-iltapäivällä satama-altaaseen tuli vilskettä, kun sinne saapui kourallinen argentiinalaisia purjeveneitä Buenos Airesista. Heillä on jonkinlainen eskaaderipurjehdus. Joten aika täyttä satamassa on näin sesongin ulkopuolellakin. Ja telakalla on noin kuukauden jono, jos haluaisi saada veneen ylös esim. pohjan maalausta varten. Ja vaikka täällä muuten onn halpaa, niin telakka on kallis. Olisin nostanut veneen varttitunniksi roikkumaan, jotta olisi voinut tarkastaa potkurianodit ja mahdollisesti vaihtaa ne. Mutta jäi nostamatta, koska hinta olisi ollut noin 500 euroa.

Keskityimme muihin huoltotöihin. Keulan köysiohjain oli pudota paikoiltaa ja jouduimme kiinnittämään sen uudelleen  ja vähän parantamaan kiinnityssysteemiä. Ankkuripelin nostokatkaisin oli osoittanut huolestuttavia merkkejä ja kun purimme sen, niin totesimme,että toinen piuha oli lähtemäsillään irti ja kaikkien osien olevan kovin hapettuneita. Kannen yksi kiinnitysruuvi oli poikki ja siksi sisään oli ilmeisesti päässyt merivettä. Saimme kytkimen putsattua ja korjattua - toivottavasti, sillä vähän jouduimme virittelemään, kun ei ollut aivan oikean kokoisia korvaavia osia.