Legimme on jatkunut vaihtelevissa olosuhteissa: välillä on purjehdittu myötätuuleen, välillä vastaiseen ja välillä ajettu koneella, ajoittain on ollut kosteampaa ja ajoittain kuivempaan, veden lämpötila on 18 astetta ja ilman lämpötila päivällä yli 20 ja sateessa ja yöllä alle. Siis varsin normaalia purjehdusta ainakin meille suomalaisille. Tropiikki on siis nyt jäämässä pohjoiseen. Jäämme odottamaan lämpimiä kevätpäiviä ja aprikoimaan, kumpi etenee nopeammin etelään: Valentina vai aurinko. Myös lämpimän Brasilian merivirran vaikutus alkaa pikku hiljaa vähetä kunnes tilalle astuu Falklandin merivirta, joka kuljettaa kylmää vettä rannikkoa pitkin pohjoiseen.

Kalustusaluksia ei ole näkynyt kuin pari, isoja rahtilaivoja sitäkin enemmän, koska Santosista etelään suuntaavien alusten käyttämä reitti menee viistosti meidän reittimme poikki.

Päätimme jättää Paranán osavaltion väliin, koska siellä ei ole kuin yksi kunnollinen satamavaihtoehto sen 100 kilometrin pituisella rantaviivalla, eikä sekään tuntunut erityisen puoleensavetävältä. Osavaltion mielenkiintoisimmat kohteet löytyvätkin sisämaasta. Niistä kuuluisin on Igaucun vesiputoukset.

Seuraavana kohteenamme on Santa Catarinan osavaltio.