Ilha
Grande ja sen pohjois- ja länsipuolella oleva rannikkoalue pikku saarineen ja
lahden poukamineen muodostavat erinomaisen kruisailualueen, jonka merkitys
Brasilian huviveneilylle on suurin piirtein sama kuin Saaristomeren Suomelle.
Alueella on lukuisia ankkurilahtia ja myös marinoita.
Nyt
täällä on vielä varsin rauhallista, koska varsinainen sesonki alkaa vasta
kuukauden päästä. Veneitä on ollut sopivasti meidän makuumme. Parasta aikaa
täällä kuulemma on loka- marraskuu. Sen jälkeen sateiden määrä kasvaa ja säätila
saattaa olla liiankin kuuma, varmaan kuitenkin miellyttävämpi kuin Riossa ja
Santoksessa, joissa elohopea saattaa kohota yli 40 asteen ja kosteusprosentti
yli 80:n.
Täällä
on kuitenkin periaatteessa ympäri vuoden sopivat veneilyolosuhteet. Talvella
aina joku pikku myräkkä joskus löytää tiensä tänne, mutta kovimmat tuulet
yleensä ohittavat tämän alueen ja mitään trooppisia hirmumyrskyjä ei
esiinny.
Viimeiset kaksi viikkoa ovat olosuhteet olleet paria pilvisempää
päivää lukuun ottamatta sellaiset kuin Suomen kesällä parhaimmillaan. Tänään
esim. on ilman lämpötila 27 ja veden 22 astetta.
Eilen
illalla soudimme kumiveneellä rantaan ja kävimme syömässä kauniisti rakennetussa
rantaravintolassa, jossa oli pieniä pöytäryhmiä trooppisten kukkien, kasvien ja
puiden ympäröimänä. Negatiivisena puolena voi mainita, että asiakkaat
puuttuivat, ruoka oli keskinkertaista ja hinnat korkeat, Suomen hintatasoa.
Yleensäkin olemme havainneet erittäin huonon korrelaation hinnan ja laadun
välillä.
Mielestäni Brasiliaa ei voi pitää gourmet-mielessä paratiisina.
Kaikkein parasta antia ovat mitä moninaisimmista hedelmistä tuorepuristetut
mehut. Näitä tarjoilevia baareja on paljon ja parilla kolmella eurolla saa ison
lasillisen esim. passiohedelmästä, cajusta, guavesta, appelsiinista,
ananaksesta, mangosta, papajasta tai acaista puristettua mehua. Parhaat ateriat,
mitä olemme syöneet, ovat olleet valmistettu merenelävistä.
Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen siirryimme seuraavaan kohteeseen
muutaman mailin päässä. Meidän lähtiessä lahteen saapui brittivene, joka oli
ensimmäinen sen puolentoista kuukauden aikana, jota olemme Brasiliassa
viettäneet. Tätä ennen olemme maailmalla aina tottuneet siihen, että
brittiveneitä on ehkä eniten. Ranskalaisveneitä olemme nähneet parikymmentä,
saksalaisveneitä muutaman, japanilaisen, australialaisen, uusiseelantilaisen,
argentiinalaisen, yhdysvaltalaisen, puolalaisen tanskalaisen ja ruotsalaisen
yhden kutakin, ja tietenkin paljon brasilialaisia.
Tunnin
verran ajoimme koneella ja samalla teimme water makerillä 150 litran tankillisen
täyteen vettä. Saavuimme saaren pohjoiskärjessä olevaan Ilha de Macacos saaren
lahdelle. Matalimman veden aikaan saari on pienen kannaksen kautta kiinni
pääsaaressa Ilha Grandessa. Nimi tarkoittaa apinoiden saarta, mutta emme ole
nähneet niitä. Ankkuripaikan nimi on Lagoa Azul eli sininen lampi. Se on
kuuluisa siellä joskus parveilevista merikilpikonnista. Tämä on kuitenkin
sesonkiluonteista, ja kun kävimme snorklaamassa, löysimme vain kaloja.
Aikaisemmin olemme satunnaisesti nähneet kilpikonnia.
Tällä
lahdella tapasimme ensimmäistä kertaa veneemme kaiman, pienen moottoriveneen,
jonka nimi oli Valentina II. Veneemme nimi tuli alkujaan siitä, että halusin
nimen, joka on helppo eri kieltä puhuvien ihmisten ymmärtää ja myös kuulla esim.
VHF:ssä. Hyvin on toiminut ja koskaan ei ole tarvinnut ryhtyä tavaamaan nimeä
kenellekään. Yllättävää on ollut se, että nimi on niinkin harvinainen veneen
nimi, vaikka kyseessä on varsin tavallinen naisen nimi monissa
maissa.
Iltapäivällä soudimme rannalla olevaan pikku baariin (=vaatimaton
asuintalo, jonka edustalla rannassa on pari pöytää). Tilasimme oluet ja
katkarapupasteijat, jotka oli hyvin tehty, hinta yhteensä alle neljä euroa.
Brasilia ei enää ole niin halpa maa kuin joskus aikaisemmin, mutta edullista on
ostaa, jos tietää mistä.
