Tuuli Dominican länsipuolella vaihteli melkoisesti ja saari sivuutettiin välillä purjehtien ja välillä koneella ajaen isopurje keskelle skuutattuna. Vähän puolen päivän jälkeen saaren pohjoispäässä, Portsmouthin kohdalla, saatiin trasut pysyvämmin vetämään ja kohta paineltiin jälleen reippaassa kryssissä kohti Les Saintesia. Tuuli oli kuitenkin hiukan moinannut ja kulmakin oli inan verran loivempi. Niinpä matka taittui kohtuullisen mukavasti, mutta kuitenkin ihan hyvällä forssilla. Delfiinitkin kävivät moikkaamassa, mutta jälleen kerran vauhtimme ei näiden  epeleiden havittelemiin surffeihin riittänyt ja muutaman loikan jälkeen ne hävisivätkin omille teilleen. Les Saintesin saariryhmän sokkeloihin sujahdettiin iltapäivällä kolmen kipakoissa ja puoli neljältä kiinnityttiin poijuun Terre d’en Hautin Petite Anseen, Bourg  des Saintesin edustalle.

Iles des Saintes on idyllinen saariryhmä Guadaloupen eteläpuolella. Saarilla vallitsee vahvat ranskalaiset perinteet, sillä lähes heti kolonisaation alusta alkaen niitä ovat asuttaneet alunperin Bretagnesta lähteneet kalastajat. Tosin taisi merirosvouskin aikoinaan olla merkittävässä roolissa näiden ulkobretagnelaisten elinkeinorakenteessa. Maataloutta ei Les Saintesilla ole koskaan varsinaisesti harjoitettu eikä sinne niin muodoin myöskään ole tuotu orjia. Nykyään pääelinkeino on turismi, kuten niin monella muullakin Karibian saarella. Jonkinlainen ranskalais-välimerellinen ilmapiiri tuntuu Bourg des Saintesissa väreilevän. Rantaviivassa kiinni oleva kylä on siisti ja täynnä pieniä putiikkeja, ravintoloita ja baareja. Pari pientä hotelliakin on lyhyehkön hiekkarannan kupeessa. Ajan kulusta ja katolilaisesta kulttuuriperinnöstä muistuttavat tiuhahkosti soivat kellot ja sunnuntai aamuna kiirivät kyläraitille messun äänet täpötäyden kirkon avoimista ovista. 

Lauttaliikenne näytti olevan vilkasta ja Terre d’en Hautissa vieraileekin lomailijoiden lisäksi lukuisia Guadaloupelta päiväretkelle lähteneitä matkailijoita. Tosin kuumin sesonki lienee ohi ja ruuhkaista ei ollut juuri missään muualla paitsi sähköautovuokraamoissa, joista kaikki kulkukelpoiset “golfautot” oli varattu jo anivarhain. Niinpä aikomamme sunnuntain saarikierros jäi harmi kyllä tekemättä. Sen sijaan kuljeksimme kylillä, tutustuimme paikallisiin ravintoloihin, kahviloihin ja putiikkeihin sekä kirjoittelimme postikortteja. Vesi ankkurilahdellamme oli varsin puhdasta ja saatoimmekin käydä veneen perästä sekä aamu- että iltauinnilla.