Union Island, Clifton 12:35.65N 61:24.70W
Leeway Turku
Jukka & Anne Laiterä
Sun 13 Dec 2015 14:53
Ankkuri nousi Tyrrel Bayssä 12.12. klo 11:00. Kaksikymmentä vaille kaksitoista avattiin täysi Jenny, iso jätettiin puomile. Yhdentoista sekuntimetrin tuulessa kryssittiin kohti Union Islandia. Jenny vedettiin sisään Cliftonin edustalla ja lekotettiin kuokka Thomson reefin länsipuolelle vähän ennen yhtä iltapäivällä. Matka Carriacousta Unionille on lyhyt. Clifton harbour on riuttojen muodostama luonnonsatama. Tuulen suojaa ei ole, vaan pasaati pyyhkii vapaasti itäiseltä Atlannilta ankkuripaikkamme yli. Luuvartin puolella olevat riutat kuitenkin taittavat aallokon lähes olemattomaksi. Vaikka koukku laskettiin noin reiluun kuuteen metriin, päätimme antaa ketjua ulos lähes kolmenkymmentä metriä. Halusimme varmistaa, että ankkuri varmasti pitää, koska myös taaksemme, meistä länteen jää riutta ja vettä ainoastaan kahluusyvyyden verran. Sinne olisi yön pimeydessä aika ikävä ajelehtia. Lähelle, paaran puolelle, parkkeerasi vuokrakatamaraani. Jossakin muualla se olisi varmasti ollut liiankin liki. Täällä kuitenkin tasainen pasaati puhaltaa tauotta samasta suunnasta. Niinpä veneiden heiluriliike ankkuriketjussa jää aika pieneksi. Riski yötörmäilyyn on vähäinen. Tässä, navakassa, vantteja vinguttavassa puhurissa siis vietimme yön. Aiemmin päivällä kävimme hoitamassa maahantulomuodollisuudet läheisellä lentokentällä ja sen jälkeen haahuilemassa kylillä. Saarivaltio nimittäin vaihtui seilatulla vajaan viiden mailin legillä. Viranomaiset hoitivat jälleen kerran hommansa täkäläiselle ammattikunnalle tyypillisellä perusveemäisellä tyylillä. J:tä pompoteltiin tiskiltä toiselle, leimoja läiskittiin ja tärkeiltiin. Annelta kiellettiin valokuvaus lentokentän alueella. Asiakaspalvelu on näille pikku sarvipäille tuntematon käsite. Cliftonin kaupunki, tai pikemminkin kylä, oli tuttu entuudestaan ja yllättäen rantaravintolassa meidätkin tunnistettiin. Kyläläiset ovat täällä ystävällisiä ja tuntui mukavalta, kun toivotettiin tervetulleiksi. Löysimme raitin varrelta myös kivan hipahtavan kuppilan, joka edellisellä vierailulla oli jäänyt meiltä huomaamatta. Paikkaa piti ranskalainen rouva ja valikoimassa oli paitsi kahvilatuotteita, erilaisia Ranskasta ja Euroopasta tuotettuja herkkuja. Tänä aamuna vieressämme poikkesi moikkaamassa paikallinen kalastaja veneellään. Mies oli sama, jolta olimme viime keväänä Tobaco Cayssa ostaneet kalaa ja hummeri-illallisen. Vene oli eri. Heppu kertoi ajaneensa edellisen liipparinsa ympäri reissullaan Carriacousta Union Islandille. Kun olen seurannut sitä tyyliä, millä paikalliset pyyhkivät menemään pienillä, avoimilla pikaveneillään parin metrin mainingissa, en ihmettele tapahtunutta ensinkään. Pulkka oli mennyt pohjaan kuin kivi. Epäselväksi jäi miten oli hemmo selvinnyt kuiville. Hyvissä voimissa näytti mies kuitenkin olevan ja kyseli, milloin olisimme tulossa Tobago Caysille kalakaupoille. Tänään vähän ennen kymmentä ankkuroi s/y Vahine viereemme. Olivan tulleet ARC:ssa yli ja viime yön seilanne St. Lucialta Unionille. Jukka |