Aiemmin päivällä kävimme hoitamassa maahantulomuodollisuudet läheisellä lentokentällä ja sen jälkeen haahuilemassa kylillä. Saarivaltio nimittäin vaihtui seilatulla vajaan viiden mailin legillä. Viranomaiset hoitivat jälleen kerran hommansa täkäläiselle ammattikunnalle tyypillisellä perusveemäisellä tyylillä. J:tä pompoteltiin tiskiltä toiselle, leimoja läiskittiin ja tärkeiltiin. Annelta kiellettiin valokuvaus lentokentän alueella. Asiakaspalvelu on näille pikku sarvipäille tuntematon käsite. 

Cliftonin kaupunki, tai pikemminkin kylä, oli tuttu entuudestaan ja yllättäen rantaravintolassa meidätkin tunnistettiin. Kyläläiset ovat täällä ystävällisiä ja tuntui mukavalta, kun toivotettiin tervetulleiksi. Löysimme raitin varrelta myös kivan hipahtavan kuppilan, joka edellisellä vierailulla oli jäänyt meiltä huomaamatta. Paikkaa piti ranskalainen rouva ja valikoimassa oli paitsi kahvilatuotteita, erilaisia Ranskasta ja Euroopasta tuotettuja herkkuja. 

Tänä aamuna vieressämme poikkesi moikkaamassa paikallinen kalastaja veneellään. Mies oli sama, jolta olimme viime keväänä Tobaco Cayssa ostaneet kalaa ja hummeri-illallisen. Vene oli eri. Heppu kertoi ajaneensa edellisen liipparinsa ympäri reissullaan Carriacousta Union Islandille. Kun olen seurannut sitä tyyliä, millä paikalliset pyyhkivät menemään pienillä, avoimilla pikaveneillään parin metrin mainingissa, en ihmettele tapahtunutta ensinkään. Pulkka oli mennyt pohjaan kuin kivi. Epäselväksi jäi miten oli hemmo selvinnyt kuiville. Hyvissä voimissa näytti mies kuitenkin olevan ja kyseli, milloin olisimme tulossa Tobago Caysille kalakaupoille.

Tänään vähän ennen kymmentä ankkuroi s/y Vahine viereemme. Olivan tulleet ARC:ssa yli ja viime yön seilanne St. Lucialta Unionille.

Jukka